Huh, huomenna on taas perjantai. Tietääköhän se tälläkin kertaa ”Valintamme ei osunut sinuun”-sähköposteja. Viime perjantaina niitä tuli kolme. Kaksi oli oikeastaan odotettuja, sillä hakuaika oli päättynyt viikkoja sitten. Mutta se yksi jäi kaivelemaan. Se mihin olin tehnyt todella hyvän hakemuksen, videohaastattelun ja vielä käynyt haastattelussa.

Sen haastattelun lopussa kysyin, minkälaista tyyppiä hakevat tehtävään. Vastaus kuului kutakuinkin, no sellaista hyvää tyyppiä, joka sopii meidän tiimiimme. Tässä mielestäni rekrytoija meni metsään. Sillä nyt voisin piehtaroida itsesäälissä ja ajatella, että en sitten ollut se hyvä tyyppi, vaikka haastattelu meni kivasti ja tunnelma oli rento. Todellisuudessa heillä kuitenkin oli kriteerit haettavalle henkilölle. Ehkä siinä tilanteessa rekrytoija ei osannut pukea niitä sanoiksi tai sitten kysymykseni vain pääsi yllättämään.

Aina ne pakit harmittavat. Onnekseni olen itse ollut rekrytoijan asemassa, joten pääsen aika nopeasti harmituksen yli. Tiedän, miten pienestä asiasta työpaikan saaminen voi olla kiinni, ja usein sillä omalla persoonalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kilpailu on kovaa ja vaikka olisit ollut todella hyvä kandidaatti, toisella hakijalla on voinut olla juuri ne ominaisuudet mitä haetaan ja vähän päälle.

Joten, jos sinä olet hakemassa työpaikkaa ja saat tiedon, että et ole tullut valituksi hakemaasi tehtävään, älä soimaa liikaa itseäsi. Aina voi kysyä, mikä oli palkkaamisellesi esteenä tai mitä osaamista sinulta puuttui. Tämä auttaa seuraavan hakemuksen tekemisessä ja mahdollisessa haastattelussa.  

Miten sinä olet päässyt yli siitä, että et ole tullut valituksi johonkin tehtävään? Oletko sisuuntunut ja tehnyt vielä parempia hakemuksia vai antanut itsellesi luvan olla pettynyt ja jatkanut päivän, parin, päästä työnhakua?

Yksi työnhaun tärkeimmistä asioista on tunnistaa oma osaaminen ja vahvuudet. Oman osaamisen tunnistaminen on minulle tuottanut haasteita, sillä restonomin opintojen jälkeen työurani, ennen äitiyslomaa, ei ollut kovin pitkä ja työnkuvani oli laaja. En kartuttanut osaamistani vain yhdeltä alalta, esim. markkinoinnista. Hoidin avustavia markkinointitehtäviä, rekrytointia, työntekijöiden perehdyttämistä, palveluiden kehittämistä ja vedin työyhteisön tiimejä. Suoritin kaikki työtehtäväni hyvin ja nautin vaihtelevista työpäivistä paljon.

Mikä sitten on osaamiseni ydin? Niinpä. En ole vieläkään keksinyt sitä yhtä sanaa tai asiaa, jolla voisin myydä osaamistani. Helppoahan se olisi, jos voisin kiteyttää osaamiseni yhteen sanaan tai lauseeseen. Hallitsen laajoja kokonaisuuksia hyvin ja tunnistan asiakkaiden tarpeet. Omaan vahvat asiakaspalvelutaidot ja pidän huolta työyhteisöstä. Organisointi ja priorisointi taitoni ovat huipussaan ja olen helkkarin hyvä multitaskaaja.

Vahvuuksien tunnistaminen minulle on jostain syystä helpompaa. Ehkäpä äitiys on avannut portit itsetutkiskeluun ja tiedän nyt tarkemmin, kuka olen ja mitkä ovat vahvuuteni. Jos siinä kuitenkin tarvitset apua vahvuuksien tunnistamiseen, erilaisia testejä on vaikka kuinka paljon. Yksi kiva testi löytyy Duunitorin sivuilta: https://duunitori.fi/tyyppitesti/tietoa. Tämän testin mukaan olen Liideri.

” Vakuuttava, vastuuntuntoinen ja empaattinen vaikuttaja

Sinulla on kyky motivoida ihmisiä kehittymään. Olet luontainen ohjaaja tai mentori. Haet "win-win" ratkaisuja eli malleja, joiden avulla kaikki voittaisivat. Osaat kommunikoida yhteisösi arvoista, nautit esimiestyöstä ja rohkaiset kaikkia yhteistyöhön.”

Tunnistan itseni tästä kuvauksesta täysin. Omien vahvuuksieni tunnistaminen on auttanut myös löytämään niitä työtehtäviä, joissa uskoisin menestyväni, tiiminvetäjä, asiakaspalvelun kehittäjä, palvelumuotoilu. Nämä ovat mm. niitä työtehtäviä missä itseni näkisin oikein mielelläni.

Onko sinulle selkeää mikä on ydinosaamisesi? Tarvitseeko nykyään työmarkkinoilla mielestäsi omata yhtä ydinosaamisen aluetta, vai pääseekö uralla etenemään sillä, että osaa montaa asiaa vähän?

Hei, kiva kun löysit tänne.

Mä olen Krista. Ja haen töitä. Siitä myös syntyi ajatus tähän blogiin.

Annas kun hieman kerron itsestäni ja tilanteestani.

Mä olen kahden lapsen äiti. Opiskelin uuden ammatin itselleni lasten välissä ja valmistuin matkailun liikkenjohdon restonomiksi lähes neljä vuotta sitten. Ehdin tehdä koulutustani vastaavia töitä puolitoista vuotta ennen äitiyslomaani. Vanhempainvapaalla määräaikainen työsuhteeni päättyi ja tällä hetkellä olen työtön työnhakija.

Huh, tuntuu hurjalta kirjoittaa työtön työnhakija. Mä en ole elämässäni ollut kertaakaan työttömänä. Viime syksynä, kun aloitin varovaisesti työnhaun hoitovapaalla, en olisi kuvitellutkaan päätyväni työttömäksi. Nyt tätä työttömyyttä on kuitenkin jo kuukausi takana.

Tämän blogin ajatuksena on herätellä keskustelua työnhausta ja kehittää itseäni ja työnhaku prosessiani. Haluan myös antaa vinkkejä työnhakuun ja toivon voivani antaa toivoa työnhakuun sekä muuttaa työttömyyteen liittyviä mielikuvia. 

Tervetuloa seuraamaan mun matkaa!

-Krista