Työttömyyden tuntoja
Pian on kaksi kuukautta työttömyyttä takana. En olisi uskonut, että työllistymisessäni kestää näin kauan. Eihän kaksi kuukautta ole edes pitkä aika, mutta kyllä se työttömyys tässä ajassa alkaa tuntumaan. Itselläni tilanne on kuitenkin valoisampi, kuin monella muulla saattaa olla. On ihana perhe mikä tukee ja kannustaa ja auttaa löytämään valon synkimpinä hetkinä. Myöskään taloudellista huolta ei vielä ole.
Yllättäen raskainta työttömyydessä on itselleni ollut tulevaisuuden näkymien heikentyminen ja tunne siitä, että oman elämän hallinta on vähentynyt. Olen aina ollut hyvin luottavainen siihen, että asiat järjestyvät, kunhan vain tekee töitä edistääkseen niitä asioita. Luottaminen asioiden järjestymiseen on ollut monesti tämän parin kuukauden aikana kortilla.
Suomessa työ on niin vahvasti osana ihmisten identiteettiä, että tuntuu, että osa minusta on poissa, kun en ole työelämässä. Työttömyys aiheuttaa minulle myös häpeää. Vaikka olen ihan sama ihminen, kuin muutama kuukausi sitten ollessani hoitovapaalla, tunnen häpeää, jos joudun kertomaan olevani työtön. Ihan kuin minä olisin yhtäkkiä huonompi ihminen. Vanhempien ja ystävien kyselyt työnhaun etenemisestä tuntuvat kurjalta, jos en voi kertoa tulevista työhaastatteluista tai pysty olemaan positiivinen ja luottavainen.
Omat tuntemukset ovatkin pistäneet miettimään, että miten pitkän työttömyyden jälkeen nämä mustat tunteet ottavat ylivallan? Missä vaiheessa usko omaan osaamiseen ja omaan arvoon laskee nollan alapuolelle? Miten saisimme työttömyyden syyllisyyden taakka kevennetyksi? Työttömiinhän suhtaudutaan yhteiskunnassa melko negatiivisesti, sillä työttömät eivät tuota yhteiskunnalle muuta kuin menoja.
Itse olen tehnyt listaa asioista, joita aion tehdä, mikäli työttömyys vielä jatkuu. Olen suunnitellut lisäkouluttautumista ja hyväntekeväisyystyön tekemistä. Olen myös pohtinut, olisiko mahdollista järjestää hyväntekeväisyysohjelmia työttömille, missä työttömät voisivat tehdä hyväntekeväisyystöitä ja näin saada lisättyä oman arvon tunnetta? Tämä hyväntekeväisyystyö voisi olla myös osoitus aktiivisuudesta ja näin täyttää aktiivisuusedellytyksen aktiivimallissa.
Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi ja kokemuksiasi työttömyydestä. Onko työttömyys ollut raskasta, vai oletko työttömyyden aikana oivaltanut elämästäsi jotain merkityksellistä?
