Anja Snellman: PARVEKEJUMALAT
Viimeisimpänä luin Anja Snellmanin Parvekejumalat vuodelta 2002, jonka sattumalta löysin Adlibriksestä. Pidin kirjasta todella paljon, varsinkin sen kielestä. Kieli oli hyvin runollista ja kirjassa käytettiin paljon kauniita kielikuvia. Mielestäni runollinen kirjoitustyyli toi hienosti vastapainoa melko surulliselle tarinalle. En ole lukenut muista Snellmanin kirjoja, joten en osaa sanoa onko muukin hänen tuotantonsa vastaavaa, mutta tätä kirjaa voin suositella. Mahtavaa suomalaista kirjallisuutta!
Teini-ikäinen somalitaustainen Anis-niminen tyttö asuu perheineen Helsingin Virtasaaressa (=Vuosaaressa?). Hän suurta taistelua konservatiivisen perheensä ja vapaan suomalaisen yhteiskunnan välillä. Uskonnolliset vanhemmat jotka haikailevat takaisin sodan runtelemaan Somaliaan eivät ymmärrä tyttären vapaudenkaipuuta.
Kirjassa seurataan myös suomalaissyntyistä Alla-Zahraa, syntymänimeltään Alla Pohjalaa. Hän on kasvanut boheemin taitelijaäidin kanssa ilman minkäänlaisia rajoja tai sääntöjä, jonka takia hän on päätynytkin kääntymään muslimiksi löytääkseen niitä kadonneita arvoja joita kotona ei ollut. Alla-Zahra on vaikeiden kokemusten myötä kehittänyt ympärilleen jäisen suojakuoren, ja todellakin tuntuu löytäneensä islamista turvaa. Anis ystävystyy Alla-Zahran siskon Wandan kanssa, joka johdattaa Aniksen kiellettyjen suomalaisten huvitusten pariin. Hän myös ihastuu Luka -nimiseen poikaan, joka sitten onkin viimeinen niitti Aniksen uskonnolliselle perheelle.
Minua ärsytti kirjassa kaikkein eniten Alla-Zahra. Hän perustaa Halajan -nimisen islamilaisen ryhmän, jossa tutkitaan islamin arvoja. Hän pitää itseään avoimena ja hyvänä ihmisenä, vaikka ilmiantaa Aniksen tämän veljille, tietäen, että Anis joutuu suuriin ongelmiin. Tässä kirjassa on hyvin vahvana esillä saavuttamattomuuden teema: ihminen haluaa aina sitä mitä ei voi saada. Tämä pätee sekä Alla-Zahraan että Anikseen. Alla-Zahra on katkeroitunut äitinsä välinpitämättömyydesta, ja lopulta hänestä on tullut kylmä ja suvaitsematon. Minun tulkintani on, että Alla-Zahra purkaa omaa pahaa oloaan Anikseen; Anis on kasvanut perhekeskeisessä ja hurskaan islamilaisessa kodissa, ja edustaa kaikkea sitä mitä Alla-Zahralta puuttui.
Teoksessa on vahvoja vastakkain asetteluja, sekä kirjan teemat ovat mielestäni ajankohtaisia. Suomessa sekä muualla Euroopassa keskustelua herättänyt maahanmuutto ja kotiutuminen ovat vahvasti esillä tässä kirjassa. Se herättää kysymyksiä naisten asemasta, perhearvoista, erilaisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja siitä, miten vaikeaa on elää kahden kulttuurin välillä kun ei tunne kuuluvansa kumpaakaan.Joka tapauksessa, hyvin koskettava ja kaunis kirja, ajankohtaisista aiheista ja jonkinlaisista ikuisuuskysymyksistä.