Milloin kertoa raskaudesta töissä?

Olen ollut nykyisessä työpaikassani jo useamman vuoden, minulla on hyvä suhde pomooni ja koen, että minua on kohdeltu hyvin, joten alunperin ajattelin kertovani raskaudesta heti toisen kolmanneksen alussa. Työhöni kuitenkin kuuluu paljon matkustamista, ja halusin, että voisimme pomon kanssa hyvissä ajoin alkaa miettiä vaihtoehtoja, kun kerran matkustamista pitäisi alkaa jossain vaiheessa rajoittaa tai lopettaa kokonaan. Lisäksi koen lojaaliutta omia alaisia kohtaan ja haluan, että jää hyvin aikaa miettiä, mitä heille käy äitiyslomani aikana.

Pomoni kuitenkin mainitsi viime viikolla, että yrittää saada minulle läpi palkankorotusta tammi-helmikuussa, ja aloin miettimään alkuperäistä suunnitelmaani. Olen mielestäni ansainnut aika runsaankin palkankorotuksen, ja en usko, että sen neuvottelu ainakaan helpottuu, jos samaan aikaan on tiedossa, että olen raskaana. Toisaalta minun pitäisi neuvotella myös itse äitiysvapaasta, koska Yhdysvalloissa perinteisesti tarjottu kolme kuukautta tuntuu liian lyhyeltä. Jos saisinkin runsaan palkankorotuksen neuvottelun tuloksena, ja heti perään alkaisin pyytää ylimääräistä äitiysvapaata, niin kärsivätkö mahdollisuuteni neuvotella jälkimmäisestä?

Samalla taistelen tässä itse aikaa vastaan. Haluan, että voin itse kertoa raskaudesta töissä ennen kuin puolet työporukasta on jo arvannut asian, ja tuntuu, että viikko viikolta eteen tulee tilanteita, joissa itse olen epämukavan tietoinen raskaudestani: alkoholittoman juoman tilaaminen häppäreillä, kieltäytyminen työpaikan virkistyspäivien jalkapallopelistä, työkaverit jotka kyselevät aina lumisen viikonlopun jälkeen, joko olen käynyt avaamassa laskettelukauden. (Asumme ihan laskettelukeskuksen vieressä, ja kerroin aiemmin työkavereille, että olen tänäkin vuonna hankkinut kausikortin.)

Lisäksi vatsa on alkanut pikkuhiljaa pyöristyä, ja seuraavan parin kuukauden aikana sen pitäisi alkaa toden teolla kasvamaan. Olen jo nyt alkanut välttää tiettyjä aiemmin töissä suosimiani vaatteita, koska ne korostavat mielestäni vatsan seutua liikaa. Jos en kohta kerro asiasta, joudun pukeutumaan töissä löysiin villapaitoihin koko talven.

perhe raskaus-ja-synnytys ajattelin-tanaan tyo

I’m grateful for…

 

20181205_082356.jpg

New Yorkin modernin taiteen museo MoMA avaa joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko jo klo 7.30 ”Quiet Mornings”-teemalla. Satuin olemaan tuolloin kaupungissa työmatkalla, ja koska varsinainen palaveri oli vasta iltapäivällä ja olimme tapaamassa omalla porukalla kympiltä, ehdin aamulla käydä nauttimassa taiteesta.

Aamun taideohjelmaan kuului, että klo 7.30-8.30 tietyt valikoidut näyttelyt olivat auki kävijöille, ja klo 8.30-9.00 oli ohjattu meditaatio. Siinä MoMAn aulan lattialla tyynyllä istuessa noin sadan muun kävijän ympäröimänä meidät ohjattiin miettimään mm. mistä olen tänään kiitollinen. What are you grateful for?

Minulla on juuri nyt paljon, mistä olla kiitollinen, mutta päällimäisenä mielessä olivat raskauteen liittyvät asiat. Se, miten helposti tulin raskaaksi ja säästyimme yrittämiseltä ja odottamiselta, lapsettomuuden kanssa painimisesta puhumattakaan. Niin moni ystävä on jossain määrin aiheen kanssa paininut, että olin oikeastaan todella yllättynyt, että meillä kaikki meni näin helposti.

20181205_084641.jpg

Olen kiitollinen siitä, että raskaus on ollut tähän mennessä helppo. Olen kärsinyt pahoinvoinnista, mutta muiden juttuja kuunnellessa se ei tunnu oikein miltään. Kertaakaan en ole ollut lähellä oksentaa, eikä ravinnon saannin kanssa ole ollut mitään ongelmaa. Olen jättänyt väliin hyvin harvoja juttuja huonon olon takia.

Kaikkein eniten olen kuitenkin kiitollinen olosuhteista, jotka ovat kaiken tämän sallineet: rakas mies, hyvä työpaikka, erinomainen terveysvakuutus ja kohtuulliset säästöt. Olen lukenut Suomen mediasta viime viikkoina juttuja, joissa puidaan, miksi suomalaiset eivät hanki enempää lapsia, ja mielipidekirjoitukset ovat vilisseet toinen toistaan parempia syitä siihen, miksi jälkikasvua ei uskalleta hankkia. Minulla ei kuitenkaan tullut mieleenkään, ettemme kykenisi tai uskaltaisi hankkia lasta. Vaikka perheille suodut palvelut Yhdysvalloissa ovat huomattavasti rajoitetummat kuin mitä Suomessa, niin uskon, että tulemme toimeen.

Samalla tuntuu pahalta niiden puolesta, joilla ei ole käynyt näin hyvä tuuri.

perhe raskaus-ja-synnytys vanhemmuus matkat