Congratulations! Call us back.

Monet naiset kertovat kauniita tarinoita siitä, kun saavat tietää olevansa raskaana. Sellaisia, kuin että rintoja alkoi kivistää ja sitä vaan tiesi. Tai että oltiin yritetty pitkään, rentouduttu lomamatkalla puolison kanssa ja vihdoin jossain aurinkorannalla tikkuun ilmestyi kaksi viivaa. Tai että raskaustesti oli positiivinen, sisuuntui siitä ja meni voittamaan Grand Slamin. (Okei, näitä tarinoita on vain yksi, mutta tajusitte varmaan.)

Minun tarinani alkaa hiivatulehduksesta.

* * *

Olimme hiljattain päättäneet miehen kanssa, että perheenlisäys olisi tervetullut, ja pari päivää aiemmin olin ensimmäistä kertaa elämässäni tehnyt raskaustestin. Yksi viiva viestitti negatiivista, ja totesimme yhdessä, että katsellaan sitten uudestaan ensi kuussa. Pari päivää myöhemmin alapäässä alkoi kutina. Olin noin kymmenen vuotta aiemmin sairastanut hiivatulehduksen, ja itseni diagnosoituani marssin Walgreensiin apua hakemaan.

Olin kiireessä, joten en jaksanut käyttää perinteistä suomalaista ”kävelen kaikki hyllyt läpi ennen kuin kysyn apua”-taktiikkaa ja marssin sen sijaan 16-vuotiaalta näyttävän kassaneidin luokse. Mistään alapäähän liittyvästähän ei voi USAssa käyttää niiden oikeita nimiä, mutta kaikelle on olemassa kätevä koodinimistö. Siispä:

Minä: Excuseme, where can I find the Women’s Health section?
Kassa: Ah, you mean like tampons and stuff, or like drugs?
Minä: I mean drugs.
Kassa: What kind of women’s health stuff? Like we have all kinds of drugs, like if you have a cold or something, or a sore throat…
Mine: I mean like vaginal drugs.
Kassa: ….oh. Aisle 18 ma’am.

Sieltä sitten löytyi kaikenlaista tököttiä vaivaan yhden, kolmen ja seitsemän päivän kuureina. Kaikilla kuureilla oli sama hinta, joten valitsin kultaisen keskitien eli kolmen päivän kuurin. Illalla tungin ohjeiden mukaan tököttiä tiedätte-minne ja painuin sänkyyn.

Ihan helvetinmoinen tunne. Kutina vain paheni ja tuntui kuin alapää olisi tulessa. Ei kai tämä voi olla normaalia? Googlasin, ja kävi ilmi että se on. Foorumeilla muut käyttäjät kuvailivat tunnetta:

I cannot believe that I actually thought I could endure the agony of going through with all 3 applicators. You’d think, after 2 nights of inserting lava inside myself I’d learn.

Dear Vagina… I am so terribly sorry. It must have been a man who came up with this product because there is no way a woman would create something so evil.

The box says ”mild increase in vaginal burning, itching or irritation may occur.” The person who wrote that is a master of understatement. I thought the reviews that refer to ants, suns and curling irons were greatly exaggerated. Not so, grasshopper.

Seuraavana päivänä lueskelin lisää hiivatulehduksista miettien, pitäisikö sittenkin mennä lääkäriin selvittämään, olisiko reseptilääkkeenä tarjolla parempia vaihtoehtoja. Melkein kaikki lähteet luettelivat hiivatulehduksen yhdeksi yleiseksi syyksi raskauden. Yleensä erittäin säännölliset kuukautiseni olivat jo toista päivää myöhässä.

Tein uudestaan raskaustestin, ja tällä hetkellä nähtävissä oli hyvin haalea viiva, tiedättekö sellainen, joka näkyy kun pitää tikkua oikeassa valossa. Toistin testin seuraavana aamuna, ja tällä kertaa yhäkin haalea viiva oli selvästi nähtävissä.

Soitto lääkäriin. ”Yeah, um. I might have a yeast infection, and I might be pregnant. Maybe. I’m not sure. I’d like to find out?”

* * *

Puolalainen luottolääkärini (itsekin maahanmuuttajana hakeuduin tieten tahtoen mamu-lääkärille) kuunteli asiani, ja totesi, että suun kautta otettava hiivatulehduslääke on paras ja lähestulkoon sivuvaikutukseton, mutta että yhtenä harvoista sivuvaikutuksista sen on todettu aiheuttavan keskenmenoja. Join odottaessa litran vettä ja pissasin purkkiin niin haaleaa virtsaa, että osasin odottaa pikakokeen tulevan takaisin negatiivisena. Mutta mites nää jo kolmatta päivää myöhässä olevat kuukautiset, huomautin tulosten kuullessani – kun ei tämä ole normaalia.

Lääkäri pyöritteli eri vaihtoehtoja ja ehdotti, että halutessani voitaisiin vielä ottaa verikoe, niin päästäisiin asiasta varmuuteen. ”But then you’d go home and your period would start, and I don’t want you to think, oh, she poked me for nothing.” Totesin, että kaikkein mieluiten haluaisin asiasta varmuuden. Samalla otettiin varmuuden vuoksi kokeet hiivatulehduksen varmistamiseksi.

Kuulema kokeiden tulokset tulisivat seuraavana päivänä ja perääni soitettaisiin. Sanoin, että pidän puhelinta töissä äänettömänä, mutta että josko voisivat jättää sitten vastaajaan ne tulokset… ja lääkäri totesi että hyvä nainen näin henkilökohtaiset tulokset kyllä yleensä kerrotaan puhelimessa eikä vastaajaviestin välityksellä. En kehdannut kysyä, sopisiko tulosten lähettäminen sähköpostitse.

* * *

Seuraavana päivänä kahden kokouksen välissä kuuntelin vastaajaviestit naistenvessan käytävällä ja hypin riemusta. Olin raskaana (tiesin!) eikä minulla ollut hiivatulehdusta (öö, mitä?). Sain ohjeistukset hakea apteekista bakteeri-infektioihin tehoavaa tököttiä, elää tervellisesti ja liikkua mutta lopettaa seinäkiipeily, kickboxing ja laskettelu, varata aika OB-GYNille ja kaikkein tärkeimpänä – don’t forget to tell your husband!