Kaljaa tyrkyttävät pomot
Yhden yön työmatka toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Olimme seitsemän hengen porukalla lähteneet tapaamaan yhtä isoimmista asiakkaistamme, ja koko päivän palaveri oli mennyt yli odotusten. Autossa matkalla lentokentälle pomoni toteaa, There’s a really good craft beer place at the airport right by the gates – I think this deserves a celebration! ja useampi porukasta hihkaisee, että maistuis kalja nyt mullekin.
Niin normaalisti minullekin, mutta olen nyt raskaana ottanut suositusten mukaisen nollalinjan. En ole tietenkään kertonut vielä töissä mitään, ja olin vähän huolehtinut miehelle, että arvaavatko kaikki heti, mistä on kyse, kun en enää osallistukaan häppäreille niinkuin ennen. ”Ei ketään kiinnosta mitä sä juot”, oli mies todennut. ”Tai siis, ehkä jotain suomalaisia saattaisi kiinnostaa… mutta ei ketään täällä kiinnosta, ei se ole normaalia, ei normaaleja ihmisiä kiinnosta.”
Pomoni mainostama ”craft beer place” osoittautui kaljakojuksi keskellä lentokentän käytävää, ja siinä vaiheessa, kun muut asettuivat jonoon, minä totesin käyväni vessassa ja näin välttäväni koko tilanteen. Helpommin sanottu kuin tehty. Takaisin vessasta tullessa pomoni huikkasi minulle jo kaukaa, että tarvitsevat minun henkkarini. They wanted to see your ID so we couldn’t get you a beer!
Ei kiitos, minä taidan nyt jättää väliin, totesin, ja pomoni kohautti olkiaan. Kului kaksi sekuntia ja pomonpomonpomo, koko liiketoiminta-alueen vetäjä, tuli toistamaan jutun. I can get you a beer, I just need your ID and need to know what beer you want. Juu ei kiitos, en minä nyt ota mitään.
Pomonpomonpomo katsahti minua hämmentyneenä, ja kysyi sitten, enkö juo ollenkaan olutta. Tässä kohtaa tuotekehityksen kaksi johtajaa keskeyttivät juttunsa ja kääntyivät katsomaan minua vastausta odottaen. Ennen kuin ehdin vastata mitään, minut paremmin tunteva myyntijohtaja totesi kovaan ääneen: Of course she drinks beer! She’s Finnish!!
No voi nyt vittu.
Ei kun katsokaas olen dieetillä… tässä näin ennen joulua… Diettiin kuuluu, etten juo alkoholia arkipäivisin. Joo oli kyllä vähän ikävää että lounaalla ei ollut salaattivaihtoehtoa tänään, ja sen takia en ainakaan nyt retkahda… Sen lisäksi ettei mikään sanomastani pitänyt paikkansa, dieeteistä selittäminen keski-ikäisille miespomoille on jotenkin nolo kokemus. Kaikessa noloudessaan se kuitenkin näytti uppoavan muille, paitsi ehkä omalle pomolleni, joka ei ollut avannut suutansa sitten ensimmäisen kieltäytymiseni, mutta katseli minua selvästi epäluuloisena.
Okay, but are you at least going to drink at our Holiday party?, pomonpomonpomo tiukkasi. Vastasin, että teen sitten siellä poikkeuksen, ja kiitin mielessäni amerikkalaista kulttuuria, johon kuuluu, että puolisot kutsutaan pikkujouluihin. Kotiin päästessä pitää sanoa miehelle, että saa sitten juoda pikkujouluissa myös minun juomani… ja että en selvästikään ole töissä normaalien ihmisten kanssa.