Periytyvien tautien testaaminen – juu vai ei?

Mainitsin ensimmäisestä lääkärikäynnistä kertoessa, että lääkäri tarjosi meille useita raskauden alkuvaiheen testejä. Näistä yksi on Horizon, jossa testataan, mitä periytyviä tauteja äiti kantaa. Ideana testissä on, että jos äidiltä saadaan yhdellekään testatuista taudeista positiivinen tulos, niin myös isä testattaisiin tuon taudin kohdalta, ja näin saataisiin tietää, onko pariskunnalla mahdollista nyt tai tulevien raskauksien yhteydessä antaa tautia eteenpäin lapselle. Jos alttius tiedetään, niin ainakin siihen osataan paremmin varautua, mutta varsinaisesti testiä markkinoidaan sillä, että siitä voi saada varmuuden, että lapsi ei ainakaan voi sairastua näihin tauteihin.

Kysyimme lääkäriltä, onko tälle testille oikeasti perustetta, että kannattaako näitä juttuja testata mitenkään lääketieteellisestä näkökulmasta? Lääkäri ei vastannut suoraan, mutta totesi, että osa sairauksistahan on yleisempiä tietyissä geneettisissä ryhmissä. Pelkkä valkoisuus ei yksistään ehkä tarkoita, että olisimme kovinkaan samanlaisten geenien kantajia, mutta jos olisimme vaikka molemmat aškenasijuutalaisia, niin silloin ehkä… kun tiedättehän, aškenasijuutalaiset ovat pienehkö, vain kymmenen miljoonan ihmisen populaatio, ja perinteisesti aika sisäsiittoista ja geneettisesti eriytynyttä porukkaa.

Niin siis hetkinen, jos geneettisesti eriytyneistä sisäsiittoisista populaatiosta kerran on puhe, niin mehän olemme molemmat suomalaisia! Meidän riskimme passata eteenpäin joku suomalaiseen tautiperintöön kuuluva vakava tauti jälkikasvullemme on ihan toista luokkaa, kuin jos olisimme eri geneettisistä ryhmistä, kuten iso osa amerikkalaisista pariskunnista.

Lääkäri totesi, että varmaan noin, hän ei oikeastaan tiedä yhtään mitään suomalaisesta tautiperinnöstä… mutta kystinen fibrioosi on yleistä pohjoiseurooppalaisissa, että varmaan mekin olemme sille todennäköisiä kantajia, ja se nyt ainakin on yksi testattavista sairauksista. Mutta että tässä on esite, ottakaa mukaan ja miettikää rauhassa.

Kotona kävin läpi Horizonin perustestin 27 testattavaa tautia ja ristiinvertasin sitä listaukseen suomalaisen tautiperinnön taudeista. Ei yhtäkään osumaa. Sen sijaan Wikipedia tiesi kertoa, että vaikka lääkärin mainitsema kystinen fibrioosi on tosiaan yleinen Alppien pohjoispuoleisessa Euroopassa, niin Suomessa se on hyvin harvinainen. Kiitos Itämeri, joka on suojannut meitä tältäkin taudilta vuosituhansien saatossa.

Horizonin laajemmassa testauskannassa kyllä löytyy suomalaista tautiperintöä, ja nyt sitten mietin, onko tämä jotain, mitä edes haluan tietää. Jos suomalaisista esimerkiksi joka seitsemäskymmenes kantaa neuronaalista seroidilipofuskinoosia ja me molemmat sattuisimme sitä kantamaan, lisäisikö tässä tapauksessa vain tieto tuskaa? Taudille kun ei ole hoitoa, ja se tappaa yleensä ennen teini-iän alkua. Enkä toisaalta ole tällä hetkellä erityisen huolissani mistään periytyvistä taudeista, joten haluanko oikeasti huolestuttaa itseäni, jos testitulos sattuisikin olemaan positiivinen?

perhe raskaus-ja-synnytys syvallista

Kaljaa tyrkyttävät pomot

Yhden yön työmatka toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Olimme seitsemän hengen porukalla lähteneet tapaamaan yhtä isoimmista asiakkaistamme, ja koko päivän palaveri oli mennyt yli odotusten. Autossa matkalla lentokentälle pomoni toteaa, There’s a really good craft beer place at the airport right by the gates – I think this deserves a celebration! ja useampi porukasta hihkaisee, että maistuis kalja nyt mullekin.

Niin normaalisti minullekin, mutta olen nyt raskaana ottanut suositusten mukaisen nollalinjan. En ole tietenkään kertonut vielä töissä mitään, ja olin vähän huolehtinut miehelle, että arvaavatko kaikki heti, mistä on kyse, kun en enää osallistukaan häppäreille niinkuin ennen. ”Ei ketään kiinnosta mitä sä juot”, oli mies todennut. ”Tai siis, ehkä jotain suomalaisia saattaisi kiinnostaa… mutta ei ketään täällä kiinnosta, ei se ole normaalia, ei normaaleja ihmisiä kiinnosta.”

Pomoni mainostama ”craft beer place” osoittautui kaljakojuksi keskellä lentokentän käytävää, ja siinä vaiheessa, kun muut asettuivat jonoon, minä totesin käyväni vessassa ja näin välttäväni koko tilanteen. Helpommin sanottu kuin tehty. Takaisin vessasta tullessa pomoni huikkasi minulle jo kaukaa, että tarvitsevat minun henkkarini. They wanted to see your ID so we couldn’t get you a beer!

Ei kiitos, minä taidan nyt jättää väliin, totesin, ja pomoni kohautti olkiaan. Kului kaksi sekuntia ja pomonpomonpomo, koko liiketoiminta-alueen vetäjä, tuli toistamaan jutun. I can get you a beer, I just need your ID and need to know what beer you want. Juu ei kiitos, en minä nyt ota mitään.

Pomonpomonpomo katsahti minua hämmentyneenä, ja kysyi sitten, enkö juo ollenkaan olutta. Tässä kohtaa tuotekehityksen kaksi johtajaa keskeyttivät juttunsa ja kääntyivät katsomaan minua vastausta odottaen. Ennen kuin ehdin vastata mitään, minut paremmin tunteva myyntijohtaja totesi kovaan ääneen: Of course she drinks beer! She’s Finnish!!

No voi nyt vittu.

Ei kun katsokaas olen dieetillä… tässä näin ennen joulua… Diettiin kuuluu, etten juo alkoholia arkipäivisin. Joo oli kyllä vähän ikävää että lounaalla ei ollut salaattivaihtoehtoa tänään, ja sen takia en ainakaan nyt retkahda… Sen lisäksi ettei mikään sanomastani pitänyt paikkansa, dieeteistä selittäminen keski-ikäisille miespomoille on jotenkin nolo kokemus. Kaikessa noloudessaan se kuitenkin näytti uppoavan muille, paitsi ehkä omalle pomolleni, joka ei ollut avannut suutansa sitten ensimmäisen kieltäytymiseni, mutta katseli minua selvästi epäluuloisena.

Okay, but are you at least going to drink at our Holiday party?, pomonpomonpomo tiukkasi. Vastasin, että teen sitten siellä poikkeuksen, ja kiitin mielessäni amerikkalaista kulttuuria, johon kuuluu, että puolisot kutsutaan pikkujouluihin. Kotiin päästessä pitää sanoa miehelle, että saa sitten juoda pikkujouluissa myös minun juomani… ja että en selvästikään ole töissä normaalien ihmisten kanssa.

perhe raskaus-ja-synnytys tyo