Reunalta

Hän minut työnsi
Sinne kuilun reunalle
Kallionkielekkeelle
Vai juoksinko itse

Siellä oli niin kovin tuulista
Ja tylsää
Pelotti
Tipahdanko vai menenkö takaisin työnnettäväksi
Löytääkseni itseni sieltä uudelleen
Pian

En tipahtanut
Vähän se tuuli puhalsi
Auttoi hyppäämään
Tuntui hyvältä

Maa ei ollut ihan tukevaa
Mutta sain rakennettua pitkospuita
Päivä ja hetki eteenpäin
Aurinko takaraivossani

Pian siirryn pitkospuilta polulle
Tikkujen sijaan saan jalkojeni alle  havunneulasia
Eivät pistele niin pahasti

Ehkä joskus siellä vastaan astelee joku
Joka ei työnnä minua minnekään
Eikä välitä
Vaikka välillä valittelen vanhoja tikkuja
Ja pelkään kuilujen reunoja

-Foibe