Toinen puoli minusta

Olen 25-vuotias sinkkuäiti jostakin kaukaa – tai sitten läheltä. Ken tietää, eikä tarvitse muiden tietääkään (jos se ei kieli Barbielle). Se, missä asun tai kuka olen, on toisarvoista, vaikkakin varmasti kiinnostavaa. Pysyn kuitenkin pseudonyymini takana, kasvottomana ja nimettömänä, jotta voin vapaasti kirjoittaa elämästäni ja kokemuksistani ilman, että minun täytyisi pelätä satuttavani lähimmäisiäni, rakkaitani, tuttujani – tai etenkään itseäni.

Miksi määrittelin itseni sinkkuäidiksi? Olisin toki voinut yhtä hyvin sanoa itseäni opiskelijaksi, naiseksi, ihmiseksi, koiranomistajaksi. Mutta sana ”sinkkuäiti” määrittelee näppärästi sen, mitä varten tämän blogini perustin. Tulen pohtimaan parisuhdekuvioita, vanhemmuutta, naiseutta – ja niiden salattujakin ulottuvuuksia. Niitä, joista en muuten tohtisi vieraille (jos tutuillekaan) kertoa, mutta joista minulla on syystä tai toisesta tarve kirjoittaa. Sinkkuuden ja äitiyden yhdistelmä osaa olla välillä aika kinkkinen, joten se synnyttää varmasti paljon pohdittavaa.

Miksi sitten ”sinkkuäiti” eikä ”yh-äiti”? Periaatteessa en ole yh-äiti, sillä meillä on eksäni kanssa yhteishuoltajuus. Törmäsin myös aiheesta lukiessani usein siihen, että sanalla ”yh-äiti” on hyvin negatiivinen varaus; siihen liitetään paljon kielteisiä ominaisuuksia, kuten siipeily, epätoivoisuus, harmaus… Eikö ”sinkkuäiti” kuulostakin ihan erilaiselta?! Menevältä (jopa liian), iloiselta, rohkealta, värikkäältä. Ja joistakin harmaista hetkistä huolimatta tunnen tosiaankin olevani positiivisuutta ja elämäniloa uhkuva sinkkuäiti, jolla on tulevaisuudelta vaikka mitä odotettavaa.

”Mikä yh?!” kaverini kysyi, kun pohdiskelin elämääni. ”Ethän oo!”
Oletan tuon tarkoittavan juurikin tuota edellä mainittua: en sovi stereotyyppiseen yh-äidin muottiin (varmaan aika harva sopii), vaikka käytännön tasolla sellainen olenkin.

Eikö olekin jännää, että sinkuista puhutaan myös silloin, kun puhutaan levystä/albumista irroitetuista makupaloista?! Vähän samalla tavalla tämä blogi ei ole koko totuus, vaan pelkkiä makupaloja elämästäni. Perinteisissä sinkuissa on kaksi puolta, A ja B. Raotellaan nyt sitä yleensä vähemmän tunnettua B-puolta, ja katsotaan, löytyisikö sieltä jotakin jännittävää!

Jos tosiaankin tulen saamaan lukijoita blogilleni, on varmaankin syytä ensin kertoa vähän historiastani. Se olkoon sitten ensimmäisen kunnon postaukseni aihe. Tätä päivää ja tulevaisuutta on hankala ymmärtää ilman jonkinlaista käsitystä myös menneestä.

Tuitui!
-Foibe