Erityisherkkyydestä on viimeaikoina puhuttu todella paljon. Minä olen myös lukenut siitä paljon – tosin häpeäkseni en vieläkään ole saanut aikaiseksi lukea yhtäkään kirjaa aiheesta. Aihe on kiinnostanut minua, sillä vihdoin minulle on sanoitettu leijonanosa persoonastani, käyttäytymismalleistani ja lukoistani. Siksi ajattelin itsekin koluta tätä melko tyhjäksi kaluttua luuta. Kenties yksi hallitsevimmista piirteistäni on miettiminen, pohtiminen ja […]

Ajatukseni pyörivät koko ajan parisuhteiden, miesten ja oman itseni ympärillä. Yhden asian olen tässä ajatusten mylläkässä tajunnut: parisuhteessa täytyy uskaltaa. Täytyy uskaltaa rakastaa. Täytyy uskaltaa ottaa rakkautta vastaan. Täytyy uskaltaa luottaa. Täytyy uskaltaa heittäytyä, antaa melkein kaikkensa. Täytyy uskaltaa sanoa: ”Tässä olen, vikoineni, ota tai jätä.” Täytyy uskaltaa ajatella: ”Voin mennä rikki, mutta voin myös […]

Jotenkin sitä toivoisi olevansa viisas, järkevä ja valmis ihminen. Mutta sitten sitä aina onkin kaikkea muuta: epävarma, sekava ja hukassa. Tosin, tuo taitaa kuulua ihan ihmisen määritelmään. Sovin siis treffit tindermiehen kanssa. Ja peruin ne vetoamalla valkoiseen valheeseen. Treffien sopimisen jälkeen pomppasi taas se tuttu ahdistus pintaan. Mietin taas liikaa. Mietin, että entä jos kiintyy […]

Olen paljonpaljonpaljon (hyvä on: liikaa, kuten aina) miettinyt viimeaikoina sisälleni pesän raivannutta tyhjyyden tunnetta. Mitä se on? Mistä se tulee? Miksi? Pääseekö siitä koskaan pois? Kuka sen täyttäisi? Niin. Kuka? Sen verran pääsin nimittäin tunteesta jyvälle, että kaipaan lämpöä ja läheisyyttä. Sutinaa ja hihityttävää jännitystä. Kaipaan siis miestä. Tätäkö tämä nyt sitten tulee olemaan? Jos […]

Nykyään rakkauskin on netissä. Onneksi. Yhdellä painalluksella kaikki lähialueen vapaat doorikset ja adonikset pomppaavat ruudulle oikeaoppisine selfieposeerauksineen ja esittelevät parhaita puoliaan tykkäyksien toivossa. Kyllä, mää puhun nyt siitä ihanan kamalasta Tinderistä. Ai miksi ”onneksi”? No, onhan se paljon helpompaa, kun tiedät jokaisesta tyypistä, että niillä on haku päällä. Ei tarvitse hoiperrella liian korkeissa koroissa muutaman […]

Otsikoidaan puhkikulutetulla sitaatilla ja jatketaan puhkikuluneella aiheella, jolla on monta nimeä: huono äiti -syndrooma, paska mutsi -ilmiö, uhrautuminen (tai uhriutuminen), täydellinen vanhemmuus… Näitähän riittää. Ihana mummoni on suurperheen lapsi; perheessä oli kymmenkunta sisarusta. Juttelimme asiasta lapseni ollessa vauva. Ihmettelin, miten kummassa heidän vanhempansa ovat selvinneet niin monen tenavan kanssa. ”Siinähän se menee kolme, kuin yksikin,” […]

Täällä taas! Päässäni pyörii miljoona asiaa, joita ruotia, mutta tartun nyt siihen, joka vie karhunosan ajatuksistani: suruaikaan. Lähtökohtaisestihan ajatellaan, että suhteen loppumisen jälkeen pitää viettää hetki (jos toinenkin) yksin. Toipua erosta. Märehtiä ja itkeä eksän ja menetettyjen mahdollisuuksien perään. Rypeä itsesäälissä ja valua murusina viemäristä alas. Menettää uskonsa parisuhteeseen ja itseen. Sitten pikkuhiljaa onkia ne […]

Erosimme eksäni kanssa pari kuukautta sitten. Olimme yhdessä tasan 5 vuotta. Menimme vuoden yhdessäolon jälkeen kihloihin. Kahden vuoden jälkeen muutimme yhteen. Neljän vuoden jälkeen tulimme vanhemmiksi. Koko tuota aikaa muistellessani ainoa ajatus, joka herää, on kysymys siitä, miksi ihmeessä olimme yhdessä niin kauan. Suhde alkoi normaalina baarisähellyksenä, ja sellaisena se säilyi ensimmäiset puoli vuotta. Tapasimme […]

Olen 25-vuotias sinkkuäiti jostakin kaukaa – tai sitten läheltä. Ken tietää, eikä tarvitse muiden tietääkään (jos se ei kieli Barbielle). Se, missä asun tai kuka olen, on toisarvoista, vaikkakin varmasti kiinnostavaa. Pysyn kuitenkin pseudonyymini takana, kasvottomana ja nimettömänä, jotta voin vapaasti kirjoittaa elämästäni ja kokemuksistani ilman, että minun täytyisi pelätä satuttavani lähimmäisiäni, rakkaitani, tuttujani – […]