Let’s make a confession: minä olen todella seksuaalinen nainen. Tai seksuaalisesti aktiivinen. Tai äärimmäisen halukas. Välillä tuntuu, että seksi pörrää päässä yhtä taajaan, kuin teini-ikäisellä pojalla. Ja niin se saattaa ollakin. Voisin harrastaa seksiä joka päivä, vaikka useamminkin. Yksin tai yhdessä, mieluiten molempia.

Nuorempana tämä stereotypioista poikkeava seksuaalisuuteni aiheutti usein päänvaivaa ja noloutta. Koska eikös se ole niin, että naiset eivät halua koskaan, ja miehet haluavat aina?! Jossain välissä kärsin asiasta hyvinkin paljon, kunnes nyt, onneksi, olen hyväksynyt tuon puolen itsestäni täysin. Eksäni diagnoosi seksuaalisesta YLIaktiivisuudestani ei siis hetkauttanut enää mihinkään suuntaan, sillä tiedän, ettei minussa ole mitään YLImaallisen ihmeellistä – seksuaalisessakaan mielessä.

Jos nyt noita stereotypioita miettii, niin voi tosiaan ihmetellä, kuinka kaksi täysin niistä poikkeavaa ihmistä löytää toisensa. Jos tosiaan on niin, että miehet yleensä  haluavat seksiä naisia enemmän, millä perkuleen ilveellä juuri minä löysin sen miehen, jonka kiinnostus seksiin oli täysi nolla – tai jopa pakkasen puolella suhteen loppuaikoina.

No joo. Minä en tosiaankaan kaipaa tiettyä fiilistä syttyäkseni. En myöskään kaipaa mitään erityistä tunneyhteyttä, ennen kuin olen valmis hyppäämään sänkyyn. Partiolaisen tavoin olen (melkeinpä) aina valmis (tähän kuuluu se partiolaisten käsimerkki). Niinpä menetin neitsyyteni miehelle, josta en juurikaan ollut henkisellä tai fyysiselläkään tasolla kiinnostunut. Niinpä villinä abikesänä lentelin muutamasta kukasta toiseen. Niinpä niin eksäni kuin nyksänikin (tindermies) kanssa olen pompannut vällyjen väliin jo ensi tapaamisella. Ja ei, vaikka ei ole ollutkaan suurta rakkautta ilmassa, olen nauttinut kaikista kerroista (etenkin henkisesti). Ja miksen olisi?! Toki huonoon omatuntoon taipuvainen mieleni yrittää laittaa katumaan, mutta ei ole siinä onnistunut onneksi.

Kyllä. Voi olla, että joitakin miehiä naisen halukkuus ällöttää. Toisia se taas voi pelottaa. Jonkinlaista hämmennystä ja hienoista pelkoa on ollut ilmassa ainakin tuon tindermiehen osalta. Hän on ilmeisen kokematon nuorimies, eikä hänellä ole muutaman kiertelevän kertomuksen mukaan ollut juurikaan naisia. Samaa kertoo kyllä myöskin oma kokemukseni – kauheasti ei näytä kokemusta miehellä olevan. Niinpä, kun viime treffeillä harrastimme seksiä peräti kolme kertaa yössä (saman verran kuin eksän kanssa  suhteen viimeisen puolentoista vuoden aikana yhteensä – yh!), sain muutama päivä myöhemmin viestiä, että näinkö sitä enää uskaltaa minua edes tavatakaan.

No, jos hakusessa on haluton neitsyt niin täältä sitä ei saa. Ja, kuten hänelle vastasinkin, jos ei mies uskalla kohdata halukasta naista, niin ei voi mitään. Kyllä nimittäin uskon, että joku toinen on pelästyneen sijaan ihan vain innoissaan, jos löytää itselleen naisen, jota ei tarvitse houkutella intiimiin kanssakäymiseen, tai joka ei jatkuvasti vetoa päänsärkyyn tai väsymykseen, kun ei huvita. Minua huvittaa! En usko mihinkään hard to get -peleihin. Jos joku saa sellaisista kiksejä, niin kiksautelkoon sitten muita naisia.

Yksi osasyy eroamiseen eksästä oli ehdottomasti seksin puute. Enkä koe sitä mitenkään hävettäväksi asiaksi. Onhan se nyt jumalauta niin, että ei ole parisuhdetta ilman seksiä! Se, jolle kerrotaan kaikki syvimmät tunnot, on ystävä. Se, jonka kanssa asutaan yhdessä, on kämppis. Se, jonka viereen painautua, voi olla vaikka koira. Kyllä, ymmärrän sen, että asiat eivät aina ole näin mustavalkoisia, ja että voi tosiaan olla ihan toimivia parisuhteita, joissa ei ole seksiä. Mutta minulle sellainen ei toimisi.

Niinpä olen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni aika tyytyväinen. Minulla on tindermies, jonka kanssa tavata ja harrastaa seksiä, mutta jonka kanssa emme aio ruveta rakentamaan vakavaa parisuhdetta. Se on tällä hetkellä hyvä, sillä viiden vuoden suhteen jälkeen en tosiaan jaksa vielä ruveta tappelemaan kenenkään miehen kanssa tv-kanavista tai viikon ruokalistasta. Koska kaipaan elämääni seksiä myös toisen ihmisen kanssa, on minusta paljon mukavampaa, että siihen on joku vakkari. Rakastaja, niinkö?! Saan paljon paremmin tyydytettyä itse itseni (miesten kanssa siinä on aina vaikeuksia, oma jännitys ja toisen taitamattomuus yleensä syinä), mutta seksi toisen ihmisen kanssa onkin minulle jotakin paljon enemmän, kuin vain orgasmeihin pyrkimistä. En oikeastaan osaa aina edes kaivata itselleni tyydytystä miehen kanssa sekstailtaessa. Pääasia on silloin fyysinen yhteys, läheisyys, kosketus, nautinnon tuottaminen. Mutta kenties en vain ole vielä törmännyt mieheen, joka olisi taitava Orgazmo, ja johon voisin luottaa niin paljon, että uskaltaisin näyttää itseni paljaimmillani, fyysisestä nautinnosta väristen.

Joskus, oi joskus, jos löytyisi sitten se mies, joka ja jota rakastaa. Jonka kanssa voisi riidellä rajusti ja sopia hellästi. Jonka kanssa voisi sekstailla vaikka joka päivä ja yhtä usein käydä syvällisiä keskusteluita. Sitä ennen taidan tyytyä katsomaan muiden resuista onnea: Satuhäät alkoi tällä viikolla!

Uuh ja aah
-Foibe