Seuraavana aamuna saimme kutsun aamiaiselle mieheni siskon Annan luo Arsenaliin. Hänen naapurissaan oli aivan ihana pieni luomuruoka- kauppa, josta sai kaiken tarvittavan. Kauppa pursusi tuoreita ja värikkäitä hedelmiä sekä kasviksia, lähitilan maitoa ja munia, tuoreita leipomo tuotteita ja kaikki makeiset ym. olivat vegaanisia. Kahvia löytyi kuulemma omasta takaa.
Annalla oli paikallisen The Gentlemen Baristas- paahtimon keskipaahtoista kahvia, joka maistui tänä aamuna erityisen hyvältä aeropressillä valmistettuna (jonka allekirjoittanut osti aikoinaan maailmanmatkaajalle).
Tänään oli tarkoitus juosta kaikki loput nähtävyydet kuten Kings Cross platform 9 3/4, Tower Bridge, lounastaa Borough Marketilla jne.
Workshop Coffee & Kaffeine
Aurinko oli ollut seuranamme reissun ajan, joten emme osanneet varautua yllättävään sadekuuroon kesken shoppailun. Googlasimme nopeasti lähimmät kahvilat sateensuojaksi ja aivan vieressä oli instasta tuttu Kaffeine sekä Workshop Coffee. Juoksimme Kaffeineen vain todetaksamme, että pikkuruinen kahvila oli aivan täynnä eikä täällä ollut paljon kaivattua hotelli helpotusta. Sipsutimme täältä Workshop Coffeeseen, jossa oli meille tilaa, sekä kyllä vastaus ensimmäiseen kysymykseeni; do you have a bathroom? Tämän selvityksen jälkeen saimme todella asian tuntevaa palvelua ja pääsimme maistelemaan ja kuulemaan heidän omista suodatinkahveistaan, jonka perusteella valitsimme omat dripperit. Kahvin seuraksi pääsi porkkanakakku palanen sillä en ikinä sano EI;
- kahville
- shamppanjalle
- porkkanakakulle
Valitsimme Burundilaisen Shembati- kahvin sekä Kolumbialaisen La Vega- kahvin. Saimme vahingossa ensin kaksi kolumbialaista, joten loppu peleissä saimme 3 pannullista kahvia ja kakun muistuttelun jälkeen. Kahvila oli todella kotoisa n. 12- paikkaisella penkillä joten tunnelma oli tiivis.
Vaalea, marjainen ja kukkainen Shembati maistui erityisen hyvälle, mutta en vieläkään ostanut kahvia mukaan. Viihdyimme täällä hyvän aikaa ja sadekin oli ehtinyt loppua jatkaessamme matkaa. Totesimme, että emme enään tähän osaan kaupunkia palaa joten Kaffeinessä oli käytävä nyt. Tosin kolmen kahvipannullisen jälkeen en pystynyt paikan päällä nauttimaan enään lisää kahvia, joten ostimme täältä tuliaisia. Ostin britti paahtimo Square Milen Ruandalaisen Huye Mountain red bourbonin, joka sattuikin olemaan kahvilan kallein kahvi. Kallis maku they say. Myös maailman parhaimpien kahviloiden ”puhelin luettelo” oli todella hauska ja harkitsin jo tämän ostoa kunnes vilkaisin mitä Suomi sivulta löytyy; Kahvila Sävy sekä Good Life Coffee. Ansaittuja titteleitä mutta Good Life Coffee- kahvilan juuri sulkeutuneena ymmärsin, että fyysinen luettelo kahviloista ei valitettavasti ole hirveän käytännöllinen koko ajan muuttuvassa maailmassa. Myös Kaffeinessä oli loistava palvelu ja hyvän näköisiä tuotteita, joten tänne on ensi kerralla palattava paremmalla ajalla.
Grind
Illalla dinnerin jälkeen etsimme kivaa jälkkäri ja cocktail paikkaa Sohossa ja huomasin Sohon Grindin olevan aivan kulman takana. Paikka loisti pinkkiä valoa ulos asti ja olin jo myyty. Pyysin palan painikkeeksi hyvää suodatinkahvia ja barista mimmi sanoi että hänellä oli vielä vähän jäljellä jotakin herkkua. Mieheni otti cafe mochan ja jälkkäriksi valikoitui pastel de nata (josta en myöskään i k i n ä kieltäydy). Istuuduimme ikkunan eteen ja ihailin paikkaa; pinkki valaistus, mutta muuten minimalistista. Paikka tuli hetkessä täyteen ja kaikki tunsivat toisensa; asiakkaat tunsivat niin henkilökunnan kuin toisensa ja ilmassa leijui ihana yhteisöllisyys.
Siemaisin jo hieman jäähtynyttä kahviani ja en voinut uskoa mitä maistoin; jotakin taivaallista, suussa sulavaa, silkkistä makua. Katsoin barista mimmiä hölmistyneenä ja kysyin ” Can you tell me again what is this?” Mimmi kysyi, että eikö olekin hyvää ja kuinka tämä Ruandalainen uutuus oli saapunut heille tänään, ja kuinka se oli sijoittunut cuppingeissa 90 pisteellä… ja hän jatkoi innostuneena juttua niin että en saanut enään hänestä selvää. Kahvin nautittuani palasin kassalle kysymään saisiko kys. kahvia ostettua mukaan. Tätä kahvia ei valitettavasti saanut, mutta heillä oli myynnissä talon house blendiä, jota pääsin maistamaan mochasta. Kahvi oli pakattu ihanaan vaaleanpunaiseen tölkkiin, josta jäisi itsessään jo kiva muisto. ”Tölkkien” vieressä komeili myös Grindin oma bambu take away- kuppi joka oli ehkä coolein ikinä. Näiden lisäksi, ostoskassiin päätyi vielä hyvän näköistä vegaanista suklaata (näistä seuraavassa postauksessa).
Viihdyimme Grindissä ja huomasimmekin, että kahvilan alakerrassa oli cocktail puoli, joten siirryimme viettämään iltaa tänne. Cocktail lista oli ihan älytön ja valinnan vaikeus iski jokaiseen. Alkoholia he saivat myydä sillä perusteella, että he myivät jotakin syömistä cocktailien kanssa. Tilasimme 3 erilaista cocktailia ja tapas lautasen, jonka burrata oli taivaallista ja suli suuhun. Tästä ideoin juttuja kotiin mukaan uusiin projekteihin (tästä lisää myöhemmin 😉 ) Mainittakoon vielä, että espresso martini talon house blendistä oli yksi herkullisimmista jutuista ikinä!
Grindistä oli vaikea lähteä ja tiedän kyllä missä itse viettäisin aikaa, jos asuisin Lontoossa. Tänne on vielä palattava! Ensi kertaan jäi paljon nähtävää kuten Caravan roastery ja kymmeniä muita paikkoja. Lontoo on ketjupaikkojen ohella täynnä upeita pieniä kahviloita jotka eivät yritä erottua teemallisesti vaan menevät kahvi edellä. Kahviloilla on omia pienpaahtimoita, ne keskittyvät suodatinkahvi valikoimaan ja kahvien eri valmistustapoihin. Vegaaanisuus näkyy isosti kaikkialla.
Täältä löytyy kahvihifistelijälle tutkittavaa ja uutta varmasti jokaiselle reissulle.
