Ruumiinavausraportti

Ihan ensiksi haluan kiittää kaikkia ihanista kommenteista, joita olen Enkelipojan kuoleman jälkeen saanut täällä bnlogissa. Ne ovat lämmittäneet mieltä todella paljon! <3 Toisena, kun varmasti kaikilla muillakin lapsettomuushoidoissa olevilla, meidänkin hoidot lykkääntyvät. Täältä Amerikasta ei tällä hetkellä ole Suomeen tulemista, tai kaipa me maahan päästäisiin, mutta en tiedä miten lennot kulkevat. Parempi nyt pysyä täällä ja toivoa, että tilanne paranisi piakkoin. Me ollaan vielä käyty töissä, mutta vähän siltä näyttää, että ensi viikolla tähän osavaltioon määrätään ”Shelter-in-place” tila, joka tarkoittaa sitä, että kaikki businekset sulkevat, myös meidän työpaikkamme ja työntekijät lomautetaan. Lähiosavaltioissa tämä on jo toteutunut. Osa saa mahdollisesti tehdä töitä kotoa käsin, mutta omaa työtäni on vaikea tehdä, jos tehdas on suljettu. Eletään kyllä hirveitä aikoja! Toivottavasti pysymme kaikki terveinä! Tällä hetkellä toivon, että kesällä pääsisin lentämään Suomeen ja pakastealkion siirto voitaisiin tehdä. En tiedä, onko edes realistista haaveilla kesästäkään, voi olla että menekin pitkälle syksyyn. No tilanne on mikä on, toivotaan vaan, että olisi äkkiä ohi.

Sitten itse asiaan. Saatiin ruuminavausraportti vihdoin. Olen ollut aika sekaisin viime päivät. Enkelipoika oli viikkoihin nähden iso (pitkä ja painava), mutta istukka oli keskivertoa pienempi. Lisäksi istukassa oli kaksi rakennepoikkeavuutta, sivuun kiinnittynyt napanuora (marginal insertion) ja vallimainen istukka (circumvallate placenta). Loppupäätelmä oli, että Enkelipoika oli kuollut näiden kahden istukan poikkeavuuden takia ja myös istukka oli ollut pienehkö Enkelipojan kokoon nähden, niin sekin on vaikuttanut. Huojentavaa tässä on se, etten olisi voinut tehdä mitään toisin. Lisäksi nämä istukan poikkeavuudet eivät ole toistuvia, eli suurella todennäköisyydellä näiden ei pitäisi toistua mahdollisessa seuraavassa raskaudessa. Sen sijaan yksi huomio huolestutti minua. Istukassa oli mieto ja hajanainen tulehdus, chronic decidualis, joka todennäköisesti aiheutuu siitä, että äiti hylkii sikiötä. Kuitenkin raportissa oli maininta, että tämä on todennäköisesti tullut vasta sikiön kuoleman jälkeen, eli kroppani olisi alkanut hylkimään Enkelipoikaa vasta hänen kuoltuaan. Tämä johtopäätös todettiin siksi, ettei viitteitä ollut T-soluista, chorioamnionitiksesta eikä villiksestä. Mutta raportissa oli maininta, että tämä chronic decidualis on mahdollisesti toistuva. Toistumistodennäköisyys on artikkeleiden mukaan 10-35%.

Lääkärini sanoi, että sitten kun tämä korona-kriisi on ohi, he varaavat minulle ajan spesialistille, jonka kanssa käymme vielä erityisesti tämän läpi. Lisäksi seuraava raskauteni olisi ”high risk” ja spesialisti tekisi rakenneultrauksen ja istukkaa sekä veren virtausta istukasta sikiöön seurattaisiin todella paljon. Vaikka erityisesti tämä tulehdusasia huolestuttaa, on silti onneksi erittäin todennäköistä, että kaikki menisi ensi kerralla hyvin. Yritän pysyä positiivisena. Alla on googlesta lainattu kuva istukan rakennepoikkeavuuksista, joita minulla tosiaan oli kaksi. On ihan super harvinaista, että nämä kummatkin poikkeavuudet osuvat kohdalle! Tyyliin olisi todennäköisempää voittaa lotossa. Erikseen kummatkin esiintyvät n.1% raskauksista, ja yleensä kaikki menee hyvin. Minulle nyt vain sattui osumaan kummatkin ja lisäksi pieni istukka, niin se johti Enkelipojan menetykseen 🙁 Onneksi sentään nyt on joku syy ja en olisi voinut mitään tehdä toisin. Se lohduttaa sentään hieman.

Kuva googlesta.