Mietteitä tämän hetkisestä tilanteesta
Halusin kirjoittaa tämän hetkisistä fiiliksistä, erityisesti nyt, kun hoidot lykkääntyvät. Heti Enkelipojan kuoleman jälkeen päätimme miehen kanssa, että alamme yrittämään uudelleen heti, kun vaan mahdollista. Pahimpina hetkinä minua on auttanut ajatus siitä, että kohta taas jatkamme hoitoja ja tulen uudelleen raskaaksi. No, nyt hoitojen jatkaminen lykkääntyy. Siitä ei ole kuin kuukausi, kun olimme lapsettomuusklinkalla ja sovimme alkion siirron toiseen kiertoon synnytyksestä. Onhan tämä ihan älyttömän ahdistavaa, kun ei pääsekkään nyt jatkamaan hoitoja. Tunnen myös jollakin tapaa itseni hirveän itsekkääksi, kun maailmassa on tälläinen tilanne ja minä suren lykkääntyneitä hoitoja. Mutta kyllä tämä koskettaa todella paljon, kaikkia meitä lapsettomuushoidoissa olevia. Muista vielä ,kun muutama viikko siten tuli täällä Amerikassa ilmoitus, että Euroopasta ei pääse lentämään tänne 30 päivän aikana. Se oli ensimmäinen isku. Sillon ajattelimme miehen kanssa, että sitten seuraavaan kiertoon siirto. Sitten alkoikin paljastua tämä koko järkyttävä tilanne, kuinka vakava tilanne tämä on. Nyt täytyy jostain löytää kärsivällisyyttä odottaa. Tällä hetkellä elättelen toivetta loppukesästä tai alkusyksystä. Kumpa silloin päästäisiin jatkamaan hoitoja.
Myös tämä eristyksessä oleminen vaikuttaa negatiivisesti. Mieli on ollut todella maassa viime päivät ja Enkelipoikaa on hirveän kova ikävä. Luulen, että lähestyvä laskettu aika vaikuttaa myös mielialaan. Enää vajaa kaksi viikkoa tuohon päivään, jota odotin kuusi kuukautta enemmän kuin mitään muuta. Täässä osavaltiossa, jossa asumme, on Stay at home-käsky. Vain elintärkeä (essential) business saa olla auki. Kotoa saa poistua vain ruokakauppaan, lääkäriin, töihin (jos on töissä elintärkeällä alalla) ja kävelylenkille. Meillä kuitenkin miehen kanssa jatkuu työt normaalisti, sillä olemme töissä sellaisessa firmassa, joka tekee välineitä elintärkeälle alalle. No, täytyy nyt vain toivoa, että tämä tilanne olisi pian taas normaali. Täällä on muuten menossa yk2, kp3. Tikutin ovulaatiota tuossa ensimmäisessä kierrossa ja sain todella vahvan ovisplussan kp15 aamulla. Tunsin myös ovulaation, oli todella kovat kivut oikealla. Paljon kovemmat kuin ennen raskautta. Kierto oli pituudeltaan 25 päivää, eli samaa luokkaa mitä minulla oli ennen raskautta. Luteaalivaihe jäi taas aika lyhkäiseksi. Meillä on ensi tiistaina skype-lääkäriaika Suomen lääkärimme kanssa. Lähetin heille ruumiinavausraportin ja kaikki labratulokset. Haluan käydä raportin vielä läpi suomalaisen lääkärin kanssa, ja saada varmuuden siihen, että pitääkö ensi kerralla tehdä jotain toisin.
Tämän koronan takia en pääse edes käymään terapiassa, mikä on todella kurjaa. Onneksi ensi viikolla on video-terapia, toivottavasti siitä saisi apua samalla tavalla, kuin normaalista terapiasta. Olen edelleen käynyt todella paljon kävelemässä ulkona, sillä se parantaa mieltä. Lisäksi olen jumppaillut ja joogannut kotona. Olen myös shoppaillut ihan järkyttävän paljon. En edes halua miettiä, kuinka paljon olen käyttänyt rahaa vaatteisiin Enkelipojan kuoleman jälkeen. No toistaalta, kun shoppailusta tulee parempi mieli, niin miksei sitä saisi harrastaa. Parin seuraavan kuukauden aikana tulee kaksi kaveriani ja miehen sisko saamaan vauvan. Tuntuu todella pahalta, en tiedä miten tulen selviämään vauva-kuvista. Pakosti varmasti tulen näitä kuvia näkemään, whats-up-ryhmissä ja somessa. Pitäisi yrittää olla onnellinen muiden puolesta, mutta se on niin älyttömän vaikeaa.
Alla on loppukevennykseksi kuva ostamastani laukusta ja lompakosta. Kirjoittelen taas sitten lääkäriajan jälkeen, mitä hän kommentoi ruumiinavausraportista.
