Enkelipojan syntymä

Kun olimme kuulleet elämämme hirveimmät uutiset, ettei Enkelipojan sydän enää lyö, menin aivan täysin paniikkiin. Oli niin vaikeaa uskoa, että näin käy meille. Raskaus oli sujunut täysin ongelmitta, ja yhtäkkiä vauvamme olikin kuollut. Minulta kysyttiin, että haluammeko mennä kotiin vai jäädä sairaalaan ja käynnistää synnytyksen. Halusin ehdottomasti jäädä sairaalaan. Mieheni oli aivan sekaisin surusta, eikä ymmärtänyt yhtään, mitä tapahtuu. Minut siirrettiin pyörätuolissa yksityishuoneeseen, jossa oli myös miehelle sänky. Kello oli tässä vaiheessa n.12. Näistä tunneista en muista oikein mitään, hoitajia ja henkilökuntaa tuli pahoittelemaan tilannetta, mutta en muista selkeästi, miten tapahtumat etenivät. Minulle laitettiin kanyyli ja nestetiputus. Tässä oli muuten ihan hirveästi säätöä ja vasta kolmas hoitaja sai kanyylin laitettua. Minulla on pienet ja katoilevat suonet. Minulta otettiin myös paljon verta verikokeita varten. Kello 14 sain ensimmäisen käynnistyslääkkeen, joka laitettiin alakautta. Tässä vaiheessa todettiin myös, että kohdunsuu on n. puoli senttiä auki.  Tässä vaiheessa saimme myös todella ihanan hoitajan, joka oli kanssamme seuraavat kahdeksan tuntia. Minulle luvattiin, että saan kipulääkkeeitä aina kun siltä tuntuu ja myös epiduraalin ennen synnytystä. Neljän tunnin päästä, klo 18 sain seuraavan käynnistyslääkkeen. Olin sentin auki. Minulla oli hieman kipuja, saman tyyppisiä kuin kuukautisten aikana ja näkyi, että pieniä supistuksia tuli säännöllisesti.

Kello 22 sain taas seuraavan käynnistyslääkkeen. Olin reilun sentin auki. Tässä vaiheessa kipuja oli jo hieman enemmän ja sain kipulääkkeen. Pystyin nukkumaan pätkissä kipulääkkeen voimalla. Kello 2 yöllä laitettiin isompi annos käynnistyslääkettä, sillä kohdunsuu ei ollut auennut yhtään lisää. Sain myös kipulääkettä. Kivut olivat vielä tässä vaiheessa maltillisia. Viideltä heräsin koviin kipuihin. Kutsuin hoitajan paikalle (tässä vaiheessa oli eri hoitaja) ja sanoin, että pian olisi epiduraalin aika. Hoitaja sanoi, että tarvitsen kaksi pussia lisää nestettä ennen kuin epiduraali voidaan antaa. Kuudelta kivut olivat jo todella kovat. Hoitajan mukaan olin kuitenkin vain pari senttiä auki. Pyysin epiduraalia, mutta hoitaja sanoi, että heidän pitää ottaa ensin verinäyte, ennen kuin voin saada epiduraalin. No, hoitaja yritti ottaa verta siinä onnistumatta. Tässä vaiheessa kivut olivat aivan kamalat enkä pystynyt enää makaamaan sängyssä. Pyysin hoitajalta jotain muuta kipulääkettä äkkiä ja vastahakoisesti sain lääkettä, joka ei kuitenkaan auttanut yhtään. Pian tunsin, että vauva on laskeutunut ja pitää ponnistaa. Yritin kertoa tästä hoitajalle. Hän ei kuitenkaan uskonut, koska olin äsken ollut vasta kaksi senttiä auki. Toinen hoitaja tuli ottamaan verinäytettä epiduraalia varten ja onnistui siinä vihdoin. Tämän jälkeen hoitaja vihdoin tarkasti kohdunsuun tilanteen. Vauvan pää näkyi jo. Hän soitti lääkärin paikalle ja Enkelipoika syntyi lähes samantien, kello 6:57 ja istukka n. minuutti poikamme jälkeen.

Enkelipoikamme oli 1325g ja 40,5cm ja maailman kaunein pieni poika. Seuraavat neljä tuntia vietimme Enkelipojan kanssa. Tässä vaiheessa saimme onneksi uuden hoitajan, joka oli meidän kanssamme koko loppuajan. Hän puki Enkelipojan ja huolehti, että saimme muistoesineitä hänestä, mm. jaloista ja käsistä muotit ja jäljet painettuina paperille. He soittivat myös vapaaehtoistyöntekijän paikalle, joka otti kauniita kuvia meille muistoksi. Lopussa sairaalapastori tuli siunaamaan Enkelipojan, juuri ennen kuin hänet vietiin luotamme. En ikinä vaihtaisi näitä neljää tuntia pois. Tämä pieni hetki, jonka vietimme yhdessä poikamme kanssa oli maailman kaunein, onnellisin ja surullisin hetki elämässämme.

Olin iloinen, että sain synnyttää Enkelipojan alakautta, vaikkakin hoitaja, joka meillä sillä hetkellä oli, oli todella huono. Toisaalta kaikki kivut lakkasivat heti synnytyksen jälkeen, ja pahimmista kivuista kärsin vain alle tunnin verran. Synnytyksen jälkeen lääkäri tutki istukkaa ja huomasi, että napanuora lähti aivan istukan reunasta, eikä keskeltä. Napanuora oli myös ohut noin sentin pituudelta, juuri kiinnittymiskohdaltaan. Enkelipoika oli kuitenkin viikkoihin nähden (28+3) iso ja pitkä poika, eli oletettavasti ravinnon saanti on ollut hyvää. Mitään muuta poikkeavaa ei synnytyksen jälkeen löydetty. Minun kaikki veriarvoni olivat täysin normaalit. Lopullista ruumiinavausraporttia joudumme odottamaan vielä monta viikkoa, pahimmillaan huhtikuuhun asti. Eilen haimme poikamme tuhkat sairaalasta. Muutaman viikon päästä lennämme Suomeen hautaamaan poikamme tuhkat.