Hämmentävä puhelu lääkärin kanssa

Kirjoitin viimeksi, että meillä oli Skype-aika Suomen lääkärimme kanssa varattuna. Lähetin heille ruumiinavausraportin ja kaikki labratulokset. Puhelu oli hyvin hämmentävä. Lääkärimme ei ollut löytänyt mitään syytä Enkelipojan kuolemalle raportista. Hänen mielestään raportissa ei olisi saanut vetää johtopäätöksiä, että istukan poikkeavuudet vaikuttivat pojan kuolemaan, sillä  hän oli kuitenkin kasvanut hyvin. Lisäksi hän oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että tämä lievä tulehdus olisi kehittynyt vasta pojan kuoleman jälkeen. Hänen mielestään mitään ei tarvitse tehdä toisin ensi kerralla. Raskauden ajan seurantaa pitäisi olla enemmän, mutta ei niinkään sen takia, että raskaus olisi riski, vaan lähinnä minun mielenterveyteni takia. Hänen mielestään seuraava raskaus on huoliraskaus eikä niinkään riskiraskaus.

Tästä jäi hyvin hämmentävä fiilis. Oma lääkärini täällä Amerikassa halusi nimittäin, että menen vielä riskiraskauksiin/perinnöllisyyteen erikoistuneen lääkärin vastaanotolle heti, kun koronakriisi on ohi. Ehdottomasti aion varata ajan heti tämän kriisin jälkeen. No, toisaalta emme ainakaan saaneet mitään huonoja uutisia. Me olemme palaamassa loppuvuodesta Suomeen, joten seuraavan raskauden aikana olisin Suomessa ja synnyttäisin Suomessa. Toivon, että saan neuvolan puolelta extra-seurantaa tähän mahdolliseen seuraavaan raskauteen. Muuten pitää varmaan sitten turvautua yksityisneuvolaan. No, nämä asiat eivät vielä ole ajankohtaisia, eikä niitä tarvitse vielä miettiä liikaa.

Muuten on ollut aika huonot fiilikset. Laskettu aika lähestyy, siihen on enää 4 päivää. Toivon, että sen jälkeen hieman helpottaisi. Yhdellä kaverillani on laskettu aika täysin samana päivänä. On ahdistavaa. Hän saa elävän vauvan ja me sen sijaan valitsemme hautakiveä vauvallemme. Hänen lisäkseen miehen siskolla on myös laskettu aika huhtikuun lopulla ja yhdellä toisella kaverilla toukokuussa. Välillä mietin, että miksi juuri me joudumme kokemaan tämän. Ensin lapsettomuuden tuskan ja nyt lapsen kuoleman. Muut sen sijaan tulevat raskaaksi ensi yrittämällä tai parin kuukauden sisällä ja saavat elävän vauvan. Elämä on vaan niin epäreilua. Minulta on myös viety pois ihana, huoleton odotusaika. Jos onnistun tulemaan raskaaksi, niin seuraava raskaus tulee olemaan täynnä huolta ja stressiä. Sekin tuntuu niin epäreilulta. Olin niin onnellinen raskaana, rakastin isoa mahaani ja vauvan potkuja. En usko, että pystyn enää ikinä olemaan niin onnelinen. Vaikka joskus saisinkin elävän lapsen, tulen aina ikävöimään Enkelipoikaa.