Kateus läheisen raskausuutisista

Päätös tämän blogin perustamiseen syntyi yhtenä viikonloppuna, jolloin sain kuulla miehen siskon olevan raskaana. Uutinen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä en voinut kuvitellakkaan hänen hankkivan vielä lapsia. Ahdistus oli niin suuri ja tuntui, että tarvitsen paikan, johon voin purkaa tunteitani.

Kun hän kertoi minulle ja miehelleni tästä ”yllätysvauvasta” (hänen sanoin), päällimmäinen tunteeni oli suunnaton kateus. Tästä olen itselleni todella vihainen, minun pitäisi olla iloinen läheisen ihanista uutisista! Tuntuu vain väärältä, että ihminen, joka on minua lähes kymmenen vuotta vanhempi ja joka on ollut parisuhteessa vasta muutaman kuukauden, tulee heti raskaaksi. Hän on tavannut miesystävänsä vasta alkuvuodesta ja he eivät vielä edes asuneet yhdessä. Tiedostan itsekkin, että nämä ajatukseni ovat suunnattoman itsekkäitä, katkeria ja ilkeitä. En vain voi tunteilleni mitään. Yritän kovasti muuttaa suhtautumista ja olla onnellinen hänen puolestaan.

Tähän kateuteeni vaikuttaa myös se, että olin kuvitellut itseni ns. tilanteisiin, joissa hän tulee nyt olemaan. Kun aloimme yrittämään lasta, haaveilin, että jouluna kerromme miehen sukulaisille vauvauutiset ja kesällä, kun tulisimme Suomeen, kaikki ihastelisivat pikkuistamme. Miehen äiti ja isä olisivat olleet todella iloisia, sillä meidän vauvamme olisi ollut heidän ensimmäinen lapsenlapsi. Nyt koko joulu tulee menemään tämän siskon raskausuutisissa ja sitten, jos joskus tulen raskaaksi, ei meidän vauvamme saa niin paljon huomiota, sillä sisko ehti ensin. 

Alan pikkuhiljaa jo toipumaan näistä uutisista, ja yritän kovasti päästä näistä itsekkäistä ajatuksista eroon. Jouluna tulee kyllä olemaan todella vaikeaa, ajattelinkin viettää tämän joulun oman perheeni kanssa, vaikka yleensä olemme olleet miehen sukulaisten kanssa aaton. 

Ensi kerralla jotain positiivisempaa! 

Ps. Menkkoja odotellaan vielä ja toivotaan parasta.