Eilen oli alkion siirto. Tietenkin meillä oli taas epäonnea matkassa. Paras alkioistamme, 4AA ei selvinnyt sulatuksesta. Fiilis oli erittäin pettynyt ja hämmentynyt, sillä lääkäri sanoi, että näin käy vain muutaman kerran vuodessa ja yleensä näin hyvät alkion selviävät aina. Ilmeisesti blastot selviävät 96% sulatuksesta. Mutta tietenkin meillä menee aina jotain pieleen. Tuli myös fiilis, että haluan vaihtaa klinikkaa, jos joudumme uuteen IVF:ään. Tietenkään en tiedä, että tekivätkö he jotain väärin vai miksi blasto ei selvinnyt, mutta jotenkin fiilis klinkasta ei ole ollut enää kovin hyvä.

No, mutta onneksi toiseksi paras alkio, 4AB selvisi ja se siirrettiin. Itse siirto sujui todella helposti, enkä tuntenut yhtään kipua. Näkyvyys oli todella hyvä, minulla oli rakko täynnä siirrossa. Fiilis on kuitenkin nyt jotenkin todella huono enkä usko onnistumiseen. Jostain pitäisi löytää nyt positiivista fiilistä, mutta en tiedä miksi sitä ei nyt löydy yhtään 🙁 Jotenkin se, ettei paras blastomme selvinnyt oli niin iso pettymys heti alkuun.

Pakkaseen jäi enää yksi alkio, se kaikista huonoin 2BB alkio. Se siirretään sitten seuraavaan kiertoon, jos tästä ei plussaa tule. Jos sekään ei tärppää, on vuorossa toinen IVF. Sen aiomme tehdä eri klinikalla. Tosin luulen, että seuraavan alkion siirron jälkeen pitää olla välikierto ennen uutta IVF:ään. Eli se menisi sitten vasta syyskuulle/lokakuulle. Huoh, on niin toivoton olo taas. Tuntuu, että aina tulee jotain vastoinkäymisiä. Ehkei meille ole tarkoitettu elävää lasta.

Muutenkin on ollut aika huono fiilis. Minun kaveripiirini kutistui lähes olemattomaksi pojan kuoleman jälkeen. Suurin osa ”ystävistäni” on kaikonnut. Pojan kuoleman jälkeen sain heiltä osanottoviestit, mutta sen jälkeen en mitään. He eivät ole pitäneet yhtään yhteyttä. Eivät kertaakaan kysyneet, että miten jaksan. Itse tulkitsen tämän niin, ettemme ole enää ystäviä. Kyllä tosi ystävä kysyisi ja pitäisi yhteyttä. Onneksi minulla on paras ystäväni, joka lensi meidän luokse ulkomaille pojan kuoleman jälkeen. Lisäksi on toinen ystävä, mutta fiilikset häneen ovat vähän ristiriitaiset. Koen, että hän monella tapaa vähättelee mm. lapsettomuushoitoja ja niistä seuraavaa fiilistä. Tämän lisäksi on onneksi ihana perhe, erityisesti äiti ja sisko ja miehen vanhemmat ja hänen siskonsa. Lisäksi olen viestitellyt paljon vertaisten kanssa ja tavannutkin yhtä vertaista muutaman kerran. Hänestä on tullut läheinen ystävä.

Nyt pitäisi jostain löytää iloa elämään ja saada fiilis positiiviseksi. Vaikeaa on, mutta yritän parhaani. 😊

Moikka! Viime postauksesta onkin jo aikaa, niin paljon on tapahtunut, etten ole ehtinyt päivittää blogia. Reilu kuukausi sitten päädyimme miehen kanssa siihen, että minun kannattaa alkaa hakea töitä Suomesta. Työlupani Amerikassa oli päättymässä syyskuun alussa ja matkustuksen olleessa lähestulkoon mahdotonta, ainoa vaihtoehto olisi lopullinen paluu Suomeen, jos haluamme jatkaa hoitoja. Mieheni ei pysty palaamaan ennen loppuvuotta, mutta kyllä me muutaman kuukauden etäsuhteessa pärjäisimme. Työpaikkoja ei ollut paljoa avoinna, mutta hämmästyksekseni kuitenkin sain työpaikan!! Irtisanouduin Amerikan työpaikastani ja tässä sitä nyt ollaan, reilu viikko oltu jo Suomessa!

Olen voinut ihan hyvin. Välillä on tullut ihan hirveä ikävä poikaa, mutta onneksi miehen tavoittaa helposti ja myös videopuheluita voi soittaa. Vanhempani asuvat lähellä ja äiti on lupautunut tueksi hoitoihin (jos sinne saa ottaa tukihenkilöä mukaan). Vaikeaa on myös kohdata ne läheiset, joita en ole vielä nähnyt pojan kuoleman jälkeen. Vauvoja en tällä hetkellä pysty näkemään, mutta onneksi lähipiirissäni ei niitä hirveästi ole, lukuunottamatta kahden kaverin vauvaa ja miehen siskon vauvaa. Onneksi on myös uusi työ. Aloitin työskentelyn nyt jo karanteenin aikana kotoa käsin.

Me myös päädyimme siihen, että teemme pakastealkion siirron tähän kiertoon! Siirron ajankohta on todennäköisesti juhannuksen jälkeen, se selviää sitten lähempänä tarkemmin. Olen nyt syönyt kp2 asti progynovaa kolme tablettia päivässä, sillä siirto tehdään lääkkeelliseen kiertoon. Nyt toivotaan, että progynova toimii halutusti, eli ajaa oman hormonitoimintani kokonaan alas. Jos folleja kuitenkin kasvaa, siirtoa ei voida välttämättä tehdä. Ensi viikolla tiedämme varmasti enemmän. Progynovasta ei ole tullut minulle yhtään oireita, mutta en kyllä muutenkaan reagoi yleensä hirveästi lääkkeisiin. Palaan ensi viikolla raportoimaan tilannetta! 😊