6+1 neuvoa tulevalle äidille
[Poika nukkuu äitiyspakkauksen päällä keittiönpöydän vieressä]
1. Löydä omat systeemit
Alussa kaikki on kaoottista, kun tutussa kodissa on yhtäkkiä se pieni käärö, jonka hoito ja oleminen vie lähes kaiken huomion, ja itseä pitää ihan tosissaan muistuttaa perusasioista, kuten syömisestä ja peseytymisestä. Asiaa auttaa hurjasti se, että käyttää muutaman minuutin hyvien systeemien miettimiseen, liittyy se sitten imettämiseen, pumppaamiseen, vaippapuuhiin tai nukkumiseen.
Esimerkki: Minä en pojan alun terveyshaasteista johtuen imettänyt lainkaan, mutta pumppasin maitoa, jolloin pojan syömistouhuihin kuului maidon pumppaaminen, pojan syöttäminen pullosta, tuttipullojen peseminen (joka käyttökerta) ja keittäminen (kerran päivässä), sekä rintapumpun osien peseminen (joka käyttökerta) ja keittäminen (kerran päivässä). Puuhaa oli paljon, mutta miehen kanssa yhdessä saimme homman toiminaan.
Minua helpotti suunnattomasti se, että kävin prosessit mielessä läpi, jonka jälkeen tein asiat joka kerta samalla tavalla. Pumpun osat pesin hyvin tarkasti omalla tavallani, enkä tähän puuhaan miestä päästänytkään (olisi kyllä pitänyt). Tein myös heti ensimmäisinä päivinä keittiön sivutasolle vauva-aseman, jossa oli yksi tarjotin pumpun osia varten ja toinen pulloille, sekä siististi aseteltuna vitamiinit, maitohappobakteerit, ja kaikki muut tarvittavat härpättimet. Myöhemmin tähän joukkoon liittyi vielä korvikepurkit.
Kaikkea tekemistä leimasi meillä lisäksi hygieenisyys, mikä on toki toivottavaa jokaisen pienen vauvan kohdalla mutta erityisesti meidän mussun, joka aloitti elämänsä vastasyntyneiden teho-osastolla. Käsiä pestiin ja desinfioitiin niin paljon, että ihme, että iho pysyi paikoillaan! Maidon pumppaamista lukuunottamatta mies teki oman osuutensa kaikessa vauvanhoidossa, ja nukuin ensimmäisen yön ilman vauvaa olisiko ollut noin viikko vauvan kotiutumisen jälkeen.
Kun olin ajatellut mielessäni ensimmäisten päivien toiminnan perusteella, miten haluaisin rutiinit suorittaa, pidin niistä kiinni aika raivokkaalla pieteetillä, mitä mieheni vähän ihmetteli välillä. Minua helpotti rutiinit, jotka pystyi toteuttamaan puoliunessa ja raivostuneenakin, ja aivot saivat puuhata jotain aivan muuta, kun kädet tekivät automaattisesti. Systeemin ansiosta oli myös todella selvää, milloin hommat oli saatu valmiiksi ja voi levätä. Varsinkin keittiön pitäminen siistissä kunnossa helpotti minua, ja olen miettinyt sen johtuneen hallinnan tunteen haluamisesta kaiken uuden ja mullistavan keskellä. Siistiin keittiöön on mukava kävellä, vaikka muuten väsyttäisikin enemmän kuin laki sallii.
Mitä kannattaa tehdä: kuulostele ja harjoittele ensimmäiset päivät, ja luo sitten rutiinit yhdessä puolison kanssa.
[pojan ensimmäinen käynti Hesburgerilla; äiti hengästyi jo lyhyellä kävelymatkalla]
2. Jos aita on matala, mene siitä!
Raskausaika menee helposti erilaisia oppaita ja blogeja lukiessa, ja nopeasti pää on täynnä erilaisia synnytysmetodeja, kasvatusfilosofioita ja kierrätysvinkkejä. Nykyajan naiset haluavat tiedon suuresta määrästä johtuen helposti päättää etukäteen kaiken synnytyksestä unikouluihin ja harrastusvalintoihin, mutta usein se johtaa vain pettymyksiin.
Tiesin jo etukäteen olevani mahdollinen tietoon hukkuja, joten pysyin raskausaikana kaukana varsinaisista oppaista, mutta blogeja tuli suurkulutettua ehkä senkin edestä. Monesta pikkuseikastakin ehti muotoutua takaraivoon jonkinlainen mieltymys, ja niitä on tullut tässä viime kuukausien aikana työstettyä. Luonnollisesta tiedonhalusta ja -tarpeesta huolimatta olisi kannattanut jättää lukeminen vieläkin vähemmälle. Tieto sinänsä ei ole vaarallista, mutta siihen pohjautuvat vankkumattomat mielipiteet ovat, sillä niistä väkisin kiinni pitäminen luo vain turhaa stressiä jo valmiiksi todella stressaavassa tilanteessa.
Kun saat lapsen, kaikki muuttuu. Olet ehkä ajatellut etukäteen, että et missään nimessä imetä sängyssä maaten, tai että vauva ei missään nimessä saa kaupan valmissoseita, tai että aloitat vauvan kielellisen kehityksen lukemalla hänelle loruja heti alusta asti. Olet ehkä jopa raskausaikana alkanut toteuttaa asioita, jotta ne olisivat rutiineja vauvan tullessa kotiin. Kun lapsi huutaa nälkää, väsymystä tai yleistä maailmantuskaa, on turha pitää kiinni oman takaraivon jumituksista. Syötä sitä, mitä on helpoin, siten, miten on vaivattominta. Jos vauva viihtyy hetken itsekseen, viihdy sinäkin itseksesi hetken. Sinulla on loppuelämä aika suorittaa omia ihanteitasi, ja myöhemmin siihen on ehkä jopa tarpeeksi energiaa.
[mummi auttaa aina, kiitos!]
3. Pyydä apua
Ensimmäiset viikot ja kuukaudet pienen vauvan kanssa ovat vaikeita, vaikka kaikki menisikin hyvin, ja usein on jotain ongelmia syömisen, nukkumisen tai sairastelun kanssa. Jos apua tarjotaan, ja useimmiten sitä tarjotaan, ota se vastaan. Älä ole perinteinen suomalainen ja kursaile, vaan sano kyllä, kiitos, voisin tarvita apua. Jos kukaan ei apua tarjoa, pyydä sitä rohkeasti, sillä useimmat ihmiset tajuavat tilanteen raskauden. Varsinkin lasten vanhemmat osaavat ajatella asioita sinun kannaltasi.
Avun tarve on suorassa korrelaatiossa puolisosi kotona olemisen pituuteen. Jos puoliso ehtii olla töistä pois vain pari viikkoa tai vielä vähemmän, tai jos kasvatat vauvaa muuten yksin, avun tarve vain korostuu. On aika hurjaa olla ensimmäistä päivää yksin pienen vauvan kanssa. Siihen, kuten kaikkeen muuhunkin vauvan kanssa, oppii nopeasti, mutta apu ei ole ikinä pahitteeksi.
Jos olet kiinni imettämisessä kellon ympäri, pyydä puolisoa tekemään sinulle leivät jääkaappiin; jos äitisi tarjoaa apuaan vaikka asuukin kaukana, pyydä vaikka ruoan kotiinkuljetusta lempiravintolastasi; jos opiskelukaverisi kursailee, että ei kai hän häiritse kyläilyllä, kehota toki vierailulle ja pyydä häntä sylittelemään nukkuvaa vauvaa, jotta pääset vessaan ja suihkuun. Aputapoja on yhtä monta kuin niiden tarvitsijaa tai tarjoajaa, mutta luota minuun: tulet tarvitsemaan ja haluamaan apua.
Mitä kannattaa tehdä: viimeistään raskauden loppuajasta kannattaa käyttää aikaa ihmissuhteiden hiomiseen, jotta et ole yksin, kun on hankalaa ja raskasta. Jos tämä ei onnistu, etsi itsellesi vertaistukiryhmä Facebookista tai neuvolasta!
4. Toteuta joku itselle tärkeä hifistelyjuttu
Vaikka matalien aitojen kohdalta kannattaa mennä, jotta et vaivu täyteen synkkyyteen, ja jotta muistatkin jotain vauva-ajoista, kannattaa silti valita yksi hifistelyjuttu suoritettavaksi, oli se sitten jokapäiväinen klassisen musiikin hetki tai vauvanvaatteiden silittäminen. Antamalla minimiä suuremman panoksen edes yhteen asiaan, voit onnitella itseäsi vuoden parhaaksi äidiksi, eikä sinun tarvitse pohtia huonoa omaatuntoa. Huom! Vain yksi asia!
Esimerkki: *mutisee* …aivan varmasti tein jotain… oli se yksi juttu, ja se toinenkin… vai miten se nyt meni…
[Kerran karkasin ihan vain sushille]
5. Ota omaa aikaa
Oman ajan ja oman identiteetin tärkeydestä äitiydessä olin lukenut etukäteen paljon blogeista, ja se tuntuukin olevan se yleisin neuvo nykyään tuoreille äideille. Omaa aikaa pitää usein käytännössä pyytää puolisolta tai läheisiltä, mutta muista, että pyynnöksi muotoiltu toive on enemmän toteamus. Vaikka vauvan hoitamisen takia oma aika pitää tästä eteenpäin sopia aina toisen ihmisen kanssa, ei se tarkoita sitä, että oman ajan käsite on kiinni siitä toisesta ihmisestä. Sinä olet oikeutettu omaan aikaan, aivan, kuten olit ennen vauvaakin.
Kaikki eivät pääse ottamaan paljoa omaa aikaa käytännön seikoista johtuen, joista suurin on imetys. Varsinkin kausina, jolloin vauva käytännössä asuu rinnalla, on mahdotonta poistua vauvan seurasta pitemmäksi aikaa, jolloin niiden pienien hetkien merkitys korostuu. Jos vauva suostuu olemaan pois sylistä esimerkiksi vain vaipanvaihdon ajan, anna puolison tehdä se, vaikka voisit ”aivan hyvin tehdä sen itsekin”. Sulje silmät, dataa, haaveile ensimmäisestä vauvattomasta lomasta; mitä tahansa, kunhan muistat itsesi.
Kun tulee mahdollisuus pidempään poistumiseen vauvan ääreltä, lähde pois kotoa! Luota isään tai lapsen muuhun hoitajaan, ja mene vaikka kauppaan, puistoon katselemaan ihmisiä, tai juomaan överikallis smoothie. Vaikka sydän itkisi vauvan luo, sydämesi itkee pahemmin myöhemmin, jos et pidä huolta myös itsestäsi. Kerta kerralta lähteminen helpottaa, ja kerta kerralta löydät itseäsi enemmän.
Esimerkki: Minä olen pitänyt kynsin ja hampain kiinni omasta identiteetistäni, ja välillä ehkä turhankin tiukasti. Puhuin äitiyteen hukkumisen huolestani miehelleni jo raskausaikana, ja sovimme mieheni tökkivän minua muistamaan itseni, jos meinaan kadota vauvalandiaan. Pelkoa tästä ei onneksi ollut, vaan olen riemuiten ottanut vastaan melkein kaikki vapaahetket. Meillä tietysti luopumisen tuskaan auttoi pojan alku sairaalassa, jolloin meidän oli pakko luottaa hänet pidemmäksi aikaa toisten hoitoon. Ensin kävin kaupassa, sitten elokuvissa, ja syksyllä kävin parissa blogitapahtumassakin päiväreissuilla. Jouluna ilakoin kolmen päivän ulkomaanreissulla. Nykyään järjestän itselleni omaa aikaa joka viikko, jo toki blogien takia mutta muutenkin. On ollut aivan ihanaa huomata, että tämän kaiken myllerryksen keskellä olen silti oma itseni, nyt vain hiukan muokattuna versiona!
[Kaiken A ja O; siis parisuhde, ei se baari]
6. Puhu, puhu, puhu!
Mikään, ei mikään, olisi ollut synnytyksen jälkeisessä elämässä mahdollista ilman miestäni ja hänen kanssaan puhumista. Puhuimme paljon jo raskausaikana meidän molempien peloista, toiveista, huolista, ja yritimme parhaamme mukaan luoda ne parhaimmat mahdolliset suunnitelma B:t, sillä tiesimme kaiken menevän kuitenkin eri tavoin kuin olimme kuvitelleet.
Puhuminen jatkuu joka päivä, jokaisen muutoksen, kehitysaskeleen ja suunnitelman yhteydessä. Puhumme pojasta, meistä pariskuntana, meistä molemmista yksilöinä, työasioista, siivoamisesta, talonyhtiön suunnitelmista, muistoista, televisiosarjoista, musiikista, politiikasta, meemeistä, NHL-kierroksista, sitsilauluista, ja aikatauluista. Aina puhuminen ei tuo ratkaisua, tai se saattaa päätyä riitaan, mutta aina siitä on hyötyä.
Kun koko maailma muuttuu ja stressikierrokset kasvavat, on äärimmäisen tärkeää puhua harmituksista ja itketyksistä. Älä kuitenkaan unohda puhua hyvistä asioista, äläkä pelkästään kritisoi. Pohdi, miksi jonkun käytännön asian suorittaminen on sinulle niin tärkeää, ja kerro se puolisollekin, ja jos et keksi mitään, miksi se olisi maailman tärkeintä, anna jankkaamisen olla, ja kerro se. Puhumisen merkitys korostuu jäädessäsi pienen vauvan kanssa päiviksi kotiin puolison lähtiessä töihin. Hän ei voi mitenkään tietää, mitkä asiat vaivaavat sinua kotona tai kodissa, etkä sinä voi automaattisesti aavistaa, minkä työpainolastin hän tuo mukanaan kotiin. Puhukaa!
+1 isät/puolisot: Jos sinulta pyydetään jotain, toteuta se!
Jos tuore äiti haluaisi pizzaa ruoaksi kolmatta päivää peräkkäin vauvan ensimmäisenä viikkona, hae tai tilaa sitä hemmetin pizzaa! Jos äiti pyytää sinua hoitamaan työpäiväsi aikana jonkin virallisen asian, hoida se mahdollisimman nopeasti. Jos äiti pyytää sinua poraamaan seinään pari koukkua hoitopöydän kaaoksen helpottamiseksi, tartu jo poraan. Jos äiti haluaa päästä käymään pihalla ilman vauvaa, älä soperra mitään pleikan pelaamisesta, vaan päästä se äiti pihalle ja pelaa myöhemmin.
Tuore äiti istuu päivät kotona tai pyörii liikenteessä, ja hänellä on aivan liikaa aikaa miettiä asioita, varsinkin, jos vauvan kanssa ei pääse hyvin liikkeelle. Asioita tulee suunniteltua ja pohdittua, ja niiden hoitamisen siirtyminen päivästä toiseen ja jopa viikosta toiseen aiheuttaa ahdistusta. Kuulostaa hassulta, mutta kuvittele itse katselevasi sohvalta repsottavaa hyllyn reunaa kuusi tuntia päivässä ilman, että apuun pyytämäsi ihminen tekee asialle mitään. Ja vaikka et osaisikaan ajatella asiaa tuoreen äidin kannalta, muista, että tämä äiti on jokin aika sitten työntänyt ihmislapsen sisästään, ja tee pyydetty asia joka tapauksessa!
Mitä neuvoja sinä haluaisit antaa tuoreelle äidille?
Kuvat: The Baby Show.