Syliin, syliin, syliin!

Jos poika saisi päättää, olisin varsinaiselta ammatiltani kantojuhta, hänen henkilökohtaiseen käyttöön varattu syliäitinsä. Syliin halutaan virkeänä, juuri heränneenä, väsyneenä, kesken leikkien, ja nimenomaan aina silloin, kun olen hänen kanssaan kahdestaan kotona. Miehen kotona ollessa poika on aika tasaisesti meidän molempien kanssa, ja mies sylittelee häntä erittäin mielellään työpäivän jälkeen, joten ongelmaa ei tuolloin ole.

Mistä tämä läheisriippuvuus johtuu?

Onko kyseessä pojan ikä (kohta 10 kk)? Onko kyseessä joku herkkyyskausi, mistä en ole jaksanut lukea? Voiko jo helpottaneen flunssan loppuvaihe vaikuttaa näin paljon? Onko tämä ihan peruskauraa teille muille? Tuntuu sinänsä nurinkuriselta, että juuri, kun poika on oppinut ryömimään ja liikkumaan helpommin, hän tarrautuu syliin kahta kauheammin. Vielä viikko tai kaksi sitten poika leikki aika pitkiäkin aikoja itsenäisesti, ja hänelle riitti useimmiten, että pörräsin näköpiirissä. Tämän pienen itsenäisyyden avulla olen saanut puuhailtua kotihommia ja omia puuhia päivisin, mutta nyt poika ei malttaisi edes pirteimmillään leikkiä yksin ruoan lämmittämisen tai vessakäynnin ajan, vaan sitkeä ryömiminen äidin perään käynnistyy saman tien, mukavan ja viihdyttävän kitinän säestämänä.

En tiedä, liittyykö pojan käytös vierastamiseen, sillä sitä ei ole pahemmin näkynyt. Kyllä hän tietysti mieluiten olisi vanhempiensa hellässä huomassa, mutta vieraat kelpaavat ihan yhtä hyvin, kun vanhemmat vetäytyvät hiukan takavasemmalle. Viimeksi omien vanhempieni luona vieraillessa huomasimme pojan itkeskelevän minun perääni, jos hän kuulee tai näkee minut lähistöllä, mutta tämä ratkesi sillä, että en turhia höpissyt naapurihuoneesta. Oudointa tässä uudessa käytösmallissa on se, että se pätee juurikin silloin, kun olen pojan kanssa kahdestaan.

Varmastikin tämä on jotain ohimenevää, jolle naureskelen myöhemmin, mutta juuri tällä hetkellä se on väsyttävää. Miehen tehdessä erityisen pitkiä päiviä töissä alkaa pinna hieman kiristyä, koska vaihtoehtoina ovat sylissä pitäminen tai jatkuva kitinä, ja äitiaivot etsivät kuumeisesti vastausta. En kuitenkaan etsi tietoa verkosta, sillä siihen suohon en juuri nyt halua upota. Heittäkää te minulle pelastusrengas neuvojen ja lohdutuksen muodossa!

 

 

 

 

 

Kuva: The Baby Show.