Elämää muuttolaatikoiden keskellä

Vau, kylläpäs on vierähtänyt paljon aikaa edellisestä postauksesta! Anteeksi! 

Muutto on vienyt melkein kaiken ajan ja energian, ja kun kaikki tavaratkin ovat hukassa punaisissa laatikoissa, ei blogiin oikein pääse helposti päivittämään kuulumisia. Saimme avaimet uuteen kotiimme reilut kaksi viikkoa sitten, ja eilen palautimme edellisen asunnon avaimet. Nyt huolenamme on enää tämä uusi, oma koti ja sen kuntoon laittaminen. Teimme pienen remontin, vähän tapeteista maaleihin, vähän laminaattia jne., ja katsomme sitten muita vähemmän kiireellisiä projekteja itse muuton rauhoituttua.

Kaikesta kaaoksesta ja vastoinkäymisistä huolimatta tämä on ihanaa! Olemme vihdoin osa tilastoa nuorista kaupunkilaispariskunnista, jotka ostavat ensiasunnon, emmekä todellakaan voisi olla onnellisempia. Luonnollisesti onnea varjostaa muutama asia, mutta nekin ovat elämän mittakaavassa pieniä juttuja. Koska minä olen raskaana, olen jättänyt remontoinnin täysin miehelleni, ja työnjakomme mukaan minä käytännössä pakkasin edellisen asunnon mieheni uurastaessa uuden asunnon kimpussa. Muuten tämä olisi ollut vallan hyvä jako, mutta remontin muutama mutka kiristi molempien pinnaa, ja kaiken lisäksi tulimme molemmat kipeiksi, joten energiat ovat olleet aika nollissa.

Nyt olemme kuitenkin jo voiton puolella, ja maata on näkyvissä sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti, kun muuttolaatikot alkavat tyhjetä ja normaalielämä häämöttää epäjärjestyksen keskellä. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että pitäisi muistaa alkaa ottaa osaa siihen tavalliseen elämään kaikkine velvollisuuksineen, kun enää ei syyksi käy ’muutto’! Eilen tsemppasimme jo sen verran, että muistimme osallistua neuvolan ensimmäiseen perhevalmennusiltaan, vaikka sieltäkin rynnistimme etsimään laminaattia. 🙂

Miten vauva on sitten pärjännyt tässä kaikessa hässäkässä? Siitä voisin kirjoittaa vaikka huomenna, sillä nyt kutsuvat jälleen muuttolaatikot!

Kuva: The Baby Show.