Äiti ja isi vapaalla
Tänä viikonloppuna naurettiin ja tanssittiin, valvottiin ja nukuttiin, löhöiltiin ja hätäiltiin, ja ennen kaikkea nautittiin!
Lauantaina juhlittiin ystäväpariskuntamme naimisiinmenoa rennon hääjuhlan merkeissä, avioparin mentyä muutamia viikkoja sitten naimisiin Las Vegasissa drive in -vihkimisessä. Tiesimme juhlan olevan tuloillaan, mutta ajankohta silti yllätti meidät pari viikkoa sitten, ja silti onnistuimme saamaan äitini lapsenvahdiksi. Hän saapui Turkuun jo valmiiksi muiden menojen vuoksi, joten vaiva ei ollut liian suuri jäädä lauantai-illaksi meitä auttamaan. Loppujen lopuksi poikaa oli hoitamassa äitini lisäksi mieheni äiti, ja poika oli viihtynyt mainiosti mummien seurassa!
Me otimme vanhempien vapaasta kaiken irti: varasimme hotellihuoneen, söimme ja joimme hyvin, ja palasimme kotiin ihanan hotelliaamiaisen jälkeen. Oli ihanaa laittautua juhliin hotellin rauhassa, Spotifyn soittaessa tunnelmaa nostattavaa musiikkia, ja saatoinpa siinä samalla tanssahdella hyvin teinimäisesti ympäri hotellihuonetta. Juhlissa oli ihanan rentoa, ja ainoa asia, mikä meidän piti pitää mielessä, oli tämän päivän kotiutumisaikataulu, ettei ilta mene ihan kohtuuttoman myöhäiseksi.
Tänään aamulla makoilimme hotellin ihanissa lakanoissa aamuauringon loistaessa huoneeseen, ja mieli oli rauhallinen. Olimme molemmat pienestä reissussa rähjääntymisestä huolimatta todella onnellisia, ja tunsimme tämän pienen hengähdyshetken jälkeen jaksavamme vaikka mitä arjen haasteita. Sovimme jatkavamme näitä oman kaupungin minilomia aina, kun se vain on mahdollista; oli se vaan niin mukavaa!
Sain juhlinnan tuoksinnassa paljon kehuja rennosta asenteestani pojan hoitoon jättämisen ja yleisen hössöttämisen vähäisyyden suhteen. Ymmärrän, mistä kommentit johtuvat, mutta minulle ja meille tämä on vain normaalia. Miksi emme jättäisi poikaamme parhaimpien mahdollisten hoitajien huomaan? Miksi emme ottaisi omaa aikaa yhdessä, kun se on mahdollista? Miksi emme olisi välillä ihan vain minä ja sinä ja me?
Monen mielestä poika on vasta neljä kuukautta vanha, mutta meidän mielestä hän on jo neljä kuukautta vanha. Hän on ihana ja reipas poika, joka vihdoinkin harjoittelee kääntymistä ja osaa tunkea ainakin neljä sormea kerralla kurkkuunsa. Hän on niin iso poika, että tämä oli itse asiassa jo toinen kerta, kun hän oli mummin hoidossa vanhempien ollessa hotelliyötä viettämässä, sillä kuukausi sitten juhlimme hääpäiväämme Tampereella. Hän on niin kova kasvamaan, että mummin lohdutellessa hankalista öistä sanomalla vauvavuoden vierähtävän nopeasti ohi sen pystyi jo oikeasti uskomaan ja näkemään siintämässä tulevaisuudessa. Hän on meidän pikkupoika, jonka kuvia juhlissa esitteli isä, ei suinkaan äiti.
Hiukan erilaisemman viikonlopun jäljiltä poika oli tänään hiukan itkuinen ja väsynyt, mutta pikkupallero nukahti juuri äsken uuden unipussinsa sisään. Äiti ja isi rentoutuvat ja muistelevat juhlia ja ihania ystäviä. Nyt on aika mukavaa valmistautua uuteen viikkoon!
P.S. Eikö olekin hieno uusi banneri blogilla? :)
Kuva: The Baby Show.