Arki numeroina
8 = pojan ikä kuukausina
Poika täytti viime viikolla kahdeksan kuukautta ja on elävä esimerkki siitä, kuinka aika voi samalla lentää aivan hurjaa vauhtia mutta myös madella aivan käsittämättömän hitaasti. Olemme päässeet ohi monen kuukauden pituisesta hitaasta kaudesta, jolloin vain odoteltiin suuria kehitysaskeleita, mutta nyt poika istuu, harjoittelee konttausasentoon nousemista, nassuttelee maissinaksuja kahdella alahampaalla, ja ymmärtää hetki hetkeltä enemmän ympäröivästä maailmasta. Vaikka omassa päässäni arki on hankalaa, on se sitä vain tulevaisuudessa; elämä sujuu ihan mukavasti, huonot päivät ovat vain poikkeuksia, ja meillä edelleenkin hymyillään enemmän kuin riidellään.
2/3 = vauvavuotta kulunut
Oikein hätkähdin pari päivää sitten, kun tajusin, että siitä paljon puhutusta vauvavuodesta on jäljellä enää yksi kolmasosaa! Ilmassa ovat jo ensimmäiset kevään merkit, ja voin jo kuvitella meidän viettävän ihania perhehetkiä ensi kesänä, jolloin poika juhlii ensimmäisiä syntymäpäiviään. En ole vielä romahtanut, parisuhde on selvinnyt ja monessa mielessä myös vahvistunut, en ole kadottanut itseäni oman ajan aikatauluttamisen hankaluudesta huolimatta, ja elämä on huomattavasti enemmän kivaa kuin kauheaa. Toivon, että taaperoajan mahdolliset hankaluudet eivät vie meidän muistoista tätä vuotta, kuten ikuinen pessimisti sanoo.
10 = kiloja raskautta edeltävään painoon
Raskauskiloja on vielä jäljellä 10, tai oikeastaan seitsemän, jotka ovat saaneet kolme kaveria. Välillä stressaan liikunnasta ja laihduttamisesta enemmän, joskus vähemmän. Paino ei tunnu liikkuvan kevyellä liikunnalla ja syömisen vahtimisella, eikä tällä hetkellä riitä aika ja varsinkaan energia hikiliikunnan suorittamiseen, vaikka vaatekaappi ja oma identiteetti siitä kuinka tykkäisikin.
10 11 12 suklaapalaa syöty tämän illan aikana
Arvaa, kiinnostaako liikunta juuri nyt?
1 = lapsivapaa hotelliyö viimeisen kuukauden sisään
Olimme pari viikkoa sitten juhlimassa vuosipäiväämme Helsingissä minilomalla. Poika oli mummien hyvässä hoidossa meidän kotona Turussa, kun minä ja mieheni nautimme toistemme seurasta sekä Sabatonin keikalla että ihanassa Glo Hotel Artissa. Aikaa ei onneksi perinteistä huolimatta kulunut turhaan riitelyyn, vaan oli ihanaa, vapaata ja rentouttavaa. Pääsin viimein testaamaan ihanat sushiburritot, ja kävin paikan päällä muutamassa ihanassa pikkuputiikissa, joita seuraan Instagramissa. Sielumme eivät jääneet ikävöimään poikaa jonnekin Turun ja Helsingin tien puoliväliin, sillä olimme ennen kaikkea me, minä ja hän, yhdessä jo kymmenen vuoden ajan.
7 = maanantaiden määrä vanhempainvapaani loppuun
Minun olisi tarkoitus palata työelämään vapun jälkeen, tai tarkemmin sanottuna mieheni jää tuolloin pojan kanssa kotiin kolmeksi kuukaudeksi. Minullahan ei ole töitä, mihin palata, sillä vuokratyöntekijänä sopimustani ei jatkettu reilu vuosi sitten. Jännitys tulevan työpaikan löytymisestä alkaa pikkuhiljaa kalvaa, mutta en ole sille vielä käytännössä hirveästi mitään voinut, sillä tämän hetken työilmoituksissa halutaan tehtävässä aloitettavan heti, mikä ei meidän tapauksessa onnistu. Haluaisin niin kovasti löytää jotain omannäköistä ja inspiroivaa työtä, mutta omat hyvät taitoni eivät välity tiukasta ansioluettelosta, enkä usko minulle parhaiten sopivan työpaikan löytyvän työvoimatoimiston ilmoituksista. Voisin tästä lievästä panikoinnista kirjoittaa pitemmästikin, mutta suklaalevystä on jäljellä vielä aika monta riviä, poika nukkuu sikeästi omassa sängyssään, ja sohva kutsuu minua televisiosarjojen pariin!
Kuvat: The Baby Show.