Ensimmäinen hammas

Poika on ollut nyt parina iltana, ja päivänäkin, hiukan normaalia kärttyisämpi, tai oikeastaan hän säätää ja säätää ja ärsyyntyy omaan säätämiseensä. Meillä on nyt menossa hiukan muutosta, kun päivän kolmannet päiväunet alkavat tippua päiväjärjestyksestä pois, mutta uusi aikataulu ei ole ihan vielä kuosissa, joten ajattelin tämän olevan syynä pojan harmistumisiin. Muita mahdollisia syitä eilen pohtiessani mietin, että voihan tuo käytös johtua hampaistakin, mutta niistä ei ole vielä ollut pienintäkään vihjettä muuten.

Ajatus hampaista jäi kuitenkin ilmeisesti kytemään alitajuntaani, sillä yöllä näin pojan vieressä katkonaisesti nukkuessani unta pojan ensimmäisestä hampaasta. Aamulla pojan hengaillessa miehen sylissä muistin yhtäkkiä kertoa unestani, ja samalla pesin käsiä kokeillakseni unen paikkansapitävyyttä. Siellä oli hammas! Se ensimmäinen! Ja ihan samassa kohtaa kuin unessani!

Olemme olleet mieheni kanssa koko päivän asiasta aivan innoissamme, ja olemme hellitelleet pientä hammaspoikaamme entistä enemmän. Tajusimme kyllä jossain vaiheessa olevamme hyvin kliseisiä vanhempia, jotka innostuvat ensimmäisen lapsensa jokaisesta kehitysaskeleesta. Emme heitä läpyjä ihan jokaisesta uudesta asiasta, mitä poika oppii tekemään, mutta suurimmasta osasta kyllä. Ensimmäinen hammas on kuitenkin jotenkin niin eri asia. Se on konkreettista ja pian hyvinkin kouriintuntuvaa, ja samalla se on hyvin todellinen osoitus tulevaisuudesta, pojan kehityksestä, ja ajan kulumisesta. Hän on jo niin iso poika! En kestä!

Kuva: The Baby Show.