Eräs kesäkuun päivä
On lämmin, ja aurinko paistaa. Istun kotipihamme takaportailla pojan juuri nukahdettua päivän toisille päiväunille rattaissaan. Normaalisti kävelisin rattaiden kanssa naapurustoa ympäri, jotta poika varmasti saisi tarvitsemansa unipätkän eikä suin surminkaan heräisi liian aikaisin häiritsemään äitinsä aivotoiminnasta vapaata hetkeä. Tänään päätin kuitenkin ottaa riskin: parkkeerasin pojan rattaat varjoon, ja etsin itselleni istumapaikan. Ei se siitä herää. Niin miehenikin aina sanoo.
Olen nauttinut kevään ja alkukesän ihanista keleistä, enkä ole aina jaksanut ymmärtää muiden ihmisten valitusta aiheesta. Aurinkoa on riittänyt ja lämpöäkin sopivasti. Vaikka en ole maitoa tehnyt pojalle yli yhdeksään kuukauteen, tuntuvat hormonit olevan edelleenkin epätasapainossa, ja leppoisa kesätuuli on siksikin ollut aivan ihanaa.
Epätasapainossa tuntuu olevan oma mielenikin välillä, mutta sitä en enää jaksa ihmetellä. Ensimmäinen vauvavuosi alkaa olla lopuillaan, ja olen positiivisesti yllättynyt meidän molempien yleisvoinnista, mutta tämä kevät on ollut omalla tavallaan rankka, ja huomaan sen fyysiset vaikutukset nyt.
Vanhempainvapaani loppui huhtikuussa, ja olen siitä asti yrittänyt löytää töitä. Hakeminen on välillä aktiivisempaa ja välillä kovin mollivoittoista, sillä aika on kortilla. Miehen työt vievät voiton, eikä hän ole vielä pystynyt jäämään pojan kanssa kotiin, vaikka vapulta niin jo piti käydä.
Toki hoidan poikaa, koska töitä ei vielä ole, mutta jatkuva välitila minimaalisine vapaa-aikoineen haittaa vähän kaikkea. Rakensin ajatuksen tasolla koko vanhempainvapaan jaksamisen sen varaan, että sitten vappuna vaihdetaan, sitten vapulta päiväni voivat olla muutakin kuin kellon katsomista puolison kotiinpaluuta odottaessa. Suunnitelmien muutos, vaikka täysin normaalia ja helpohkosti hoidettavaa, on kuitenkin vaikuttanut yllättävän paljon omaan jaksamiseeni.
Ihan pian mies kuitenkin jää kotiin, ihan varmasti ihan pian. Ehtii hän kesäloman ajan ainakin nauttia pojan viimeisistä vauva-ajoista, kunnes elokuussa alkaa päiväkotiarki. Ehkä minäkin löydän sen oman polkuni pian, ihan varmasti, aivan pian.
Kuva: The Baby Show.