Kaupunkilaispoikaa kasvattamassa
Olen ollut pojan kanssa viimeiset kaksi viikkoa kotipuolessa vanhempieni luona, ja suurimman osan aikaa pojalle piti pukea pihalle joko ihan toppahaalari tai fleece- ja kuorihaalarien yhdistelmä. Viime viikon lopun helleaalto iski kuitenkin myös Koillis-Pirkanmaalle, joten pääsimme nauttimaan auringosta ja pienemmästä pukemisurakasta useampaankin otteeseen.
Koska nurmikko oli kuiva, istutin pojan keskelle pihaa, ja siinä hän ihmetteli luontoa. Oikein nauratti, kun toinen hellyyttävästi ihmetteli ruohoa ja sammalta sekä naapurin aidan takana haukkuvaa koiraa. Koko kohtauksesta sekä siitä otetuista lukuisista valokuvista saa sellaisen kuvan, että meidän Turun keskustan kupeessa kasvava pikkupoikamme ei olisi ikinä vihreää luontoa tai luontokappaleita kohdannutkaan, mutta sitähän se pienen ihmisen alun elämä on: ihmettelyä ja uuden oppimista.
Päiväunilta herättyä täytyy aina käydä ihmettelemässä kellot ja lamput ja kaikki kodinkoneet, missä palaa punainen valo. Linnut, koirat ja heiluvat puut saavat osakseen osoittelua ja ihmetyksestä pyöreän suun. Vapusta saakka muotoaan menettäneet kaasupallot riemastuttavat edelleenkin, ja ikkunasta tai rattaista ihmetellään autoja ja ihmisiä.
Vaikka oma väsymys painaa rankan kevään jäljiltä, on pienen suuren miehen kasvamista ihanaa seurata. Kun aina jaksaisi itsekin muistaa, että vau, automarketin katon valot ovat huikaisevat, ja että oho, kylläpä ohi huristelevat autot ovatkin jänniä.
Kuva: The Baby Show.