Lastenvaatteiden hullu ja ihana maailma
On gugguuta, poppia, mini rodiania, moloa, metsolaa, melliä, paapiita… Ennen vauvan syntymää nämä ovat monelle vain sanahelinää, mutta yhtäkkiä moni tuore äiti huomaa seuraavansa brändien omaa sometoimintaa, kärkkyvänsä ystävämyyntejä ja metsästävänsä juuri sitä tiettyä haalaria edellisen kauden mallistosta, koska se vain on niin ihana. Tipuinko samaan ansaan?
Meidän kasarilasten lapsuudessa vaatteet saatiin vanhemmilta sisaruksilta tai vähintään serkuilta ja pikkuserkuilta, eikä lastenvaatteiden kierrätyksessä ajateltu ekologisuutta tai kuluttamisen vähentämistä. Usein kyse oli kustannuksista, valikoiman pienuudesta, ja yksinkertaisesti normaalista tavasta. Kenenkään varastot eivät täyttyneet turhista vaatteista, ja jokaisella lapsella oli käyttövaatetta.
Vaikka nykyäänkin varsinkin lastenvaatteita laitetaan tutuille kiertoon, ei tapa ole enää mitenkään yleistä, ja monet myyvät mieluummin pieniksi jääneet lastenvaatteet kirpputoreilla ja erilaisissa internetin myyntiryhmissä. Jos vaatteita annetaan tutuille, se tehdään lähinnä vauva- ja taaperoiässä, sillä kouluikäiset lapset eivät usein enää tutuilta saaduissa vaatteissa kulje. Osittain kyse on varmasti lasten omasta halusta päättää pukeutumisestaan, ja osittain kyseessä on käytettyjen vaatteiden ’nolous’, joko lasten itsensä tai vanhempien mielestä. Ihmisillä on entisaikoja helpommin varaa uusiin vaatteisiin, eikä joukosta haluta erottua millään tavalla.
Minä olin tutustunut lastenvaatemaailmaan jollakin tasolla jo ennen raskauttani, osin sukulaislasten takia ja osin blogien kautta. Seurasin asian käsittelyä etäältä, sillä eihän minun tarvinnut päättää omaa kantaani ilman lasta. Oman lapsen odotuksen myötä lastenvaatteita tarvitsee alkaa miettiä väkisinkin, ja jonkinlaisia päätöksiä täytyy tehdä. Metsästänkö kaikki vaatteet tutuilta? Koluanko kirpparit ja FB-ryhmät? Kierränkö alennusten perässä kaupoissa? Tutustunko parempina pidettyihin merkkeihin?
Joillekin ihmisille vaatteet vauvoilla ovat vain vaatteita, kunhan ne ovat puhtaita ja ehjiä; toisille vaatteet kertovat vauvan statuksesta, vanhempien elämänarvoista, äidin viitseliäisyydestä. Minä lähdin lastenvaatemaailmaan mukaan aika varovasti. Mieheni kanssa puhuimme etukäteen, että emme todellakaan aio maksaa vauvan vaatteista enemmän kuin omistammekaan, että emme lähde merkkihulluuteen mukaan, että hankimme hyvää mutta järkevästi.
Meillä ei lähipiirissä ollut hetkeen syntyneitä vauvoja, joten helpoimmat reitit käytettyihin vaatteisiin olivat poissuljettuja. En kestä FB-ryhmiä lainkaan sen kaiken säätämisen vuoksi, vaikka sieltä hyviä diilejä löytyisikin, enkä jaksa perinteisten kirppareiden koluamista. Haluaisin muutenkin tuntea ihmisen, jolta käytettyjä vaatteita otan vastaan, sillä siten tietäisin paremmin niiden kunnosta ja aikaisemmasta säilytyksestä.
Omalle esikoiselle halusin myös ostaa uutta ja ihanaa, vauvakuplan alla ihannoiden. Näiden ensimmäisien kuukausien vaatteet ovatkin olleet suloinen sekoitus alelöytöjä, harkittuja hankintoja, ketjuliikkeiden vaatteita, mummin ostoksia, lahjavaatteita sekä äitiyspakkauksen sisältöä.
Nyt alkavat olla käsillä ensimmäiset hetket, kun voimme alkaa systemaattisesti ostaa itse pojalle juuri niitä vaatteita, joihin haluamme hänet pukea. Aikaisemmissa vaatteissa ei todellakaan ole ollut mitään vikaa, ja onkin ollut aivan ihanaa testailla juuri meidän pallerolle sopivia värejä ja malleja, tutustuen samalla eri merkkien laatuun ja kestävyyteen.
Meidän omat arvot lastenvaatteiden suhteen ovat kotimaisuus ja laatu, mutta molempiin suhtaudumme maalaisjärjellä. Lastenvaatteet ovat peruslaadukkaita lähestulkoon kaikkialla, ja useimmiten se riittääkin meille, mutta aina välillä voisi olla mukava panostaa erittäin laadukkaaseen vaatteeseen, missä laatu on pehmeyttä, ekologisuutta ja eettisyyttä. Kotimaisuus on meille tärkeää, mutta jatkossakin meidän pojalla tulee olemaan vaatteita sekä kotimaisilta pienmerkeiltä että H&M:ltä.
Takaraivossa pyörimisen sijaan vaatepohdinnat pulpahtivat pintaan viime viikkoisten lastenvaatekutsujen ansiosta. Olin ensimmäistä kertaa muilla kuin Tupperware-kutsuilla, ja olin ihan uudessa maailmassa. NOSH-merkistä olin kuullut aikaisemminkin, ja tiesin monen tutun olevan sen tuotteisiin todella hullaantunut, joten lähdin mielenkiinnolla mukaan. Olen viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota erilaisiin pienten lasten vaatteisiin, ja pikkuhiljaa minulle alkaa muotoutua kuva vaatteista, joihin haluaisin poikani pukea. Värejä, kuvioita, selkeyttä, mukavuutta ja helppoutta on ostoslistalla, mutta näitä ominaisuuksia ei ole helppo löytää pojalle varsinkaan ketjuliikkeistä, joten innolla lähdin katsastamaan, mitä kotimaisella lastenvaatemerkillä on tarjottavana.
Kutsut toimivat hyvin samalla tavoin astiakutsujen kanssa: tuotteita esitellään ja niitä saa hypistellä ja sovitella, ja lopuksi kahvitellaan ja täytetään tilauslomakkeita. Tykästyin NOSH-vaatteiden laatuun, ja puuvilla oli kädessäni pehmeintä, mitä olin ikinä kokeillut. Valitettavasti tämän uusimman kauden kuosit eivät olleen ihan minun makuuni, sillä haluan pukea pojan raikkaisiin väreihin varsinkin talven pimeydessä, ja suoraan sanottuna osassa vaatteissa hinta tuli vastaan. Laadusta voin toki maksaa, mutta maltillisesti ja järjellä, ja päädyinkin tilaamaan kutsuilta yhden leikkihaalarin, jonka kuosi oli ihan meidän pojan näköinen ja hintakin oli sieltä matalimmasta päästä.
Ikuisena tarjoushaukkana kiertelen kaupoissa ja pyörin verkkokaupoissa, ja pienen mietinnän jälkeen teen hankintoja. Täysin nykyisen kulutuskriittisen ilmapiirin vastaisesti olen ollut viime aikoina aivan kissa pistoksissa, sillä en ole pystynyt oikeuttamaan itselleni vaatehankintoja pojan laatikoiden pursutessa lahjavaatteita. Olen ollut aivan suhteettoman innoissani päästessäni ostamaan sukat tai juhlabodyn jouluksi, koska vihdoin oli järkevää ja oikeutettua ostaa jotain ihanaa! Heh, osittain odotan pojan kasvamista, jotta pääsen ostamaan hänelle ihania vaatteita.
Tämän täysin sekavan lastenvaatepostauksen tarkoitus oli kertoa ajatuksistani lastenvaatteiden suhteen ja hiukan selittää meidän tapaa hankkia vaatteita pojallemme. Vaatteet ovat pakollisia mutta eivät mitenkään välttämätön paha, eli vaatteiden etsiminen ja ostaminen voi olla hauskaa ja mukavaa. On jotenkin aika hurjaa, että jo pienestä pitäen päättää toisen ihmisen identiteetin isosta osasta, ja tämän tajutessa alkaa väkisinkin miettiä vaatteiden värejä ja malleja. Näin iso menoerän ollessa kyseessä kannattaa myös hetken miettiä omaa suhtautumista kustannuksiin, ekologisuuteen, kotimaisuuteen ja muihin isompiin asioihin.
Miten sinä valitset vaatteet lapsellesi? :)
Kuvat: The Baby Show.