Miten valita nimi vauvalle?
Heh, tämä on niiiin totta.
Meidän nimipohdinnat ovat aika alussa, eikä mitään päätöksiä ole tehty edes toisien tai kolmansien nimien suhteen. Leikittelin nimiajatuksilla ensimmäistä kertaa töissä ennen vuodenvaihdetta, kun työsuhteen tulevan loppumisen ja hiljaisen lomakauden takia työmotivaatio oli kadoksissa. Tuolloin meillä ei vielä ollut mitään havaintoa tulokkaamme sukupuolesta, eikä siitä nytkään ole sataprosenttista varmuutta, vain terveydenhoitajan vastahakoinen arvio.
Koko nimijuttu on vähän unohtunut tässä kaiken muun elämän rynniessä eteenpäin kovempaa, mutta mahan kasvaessa ja viikkojen alkaessa kolmosella olemme molemmat hieman aktivoituneet asian suhteen. Muutamaan otteeseen olemme omillamme pohtineet hyviä vaihtoehtoja, ja sitten olemme esitelleet toisillemme hyviä ehdokkaita.
Meidän nimikriteerit ovat nämä:
- Lapsen nimi on nimipäiväkalenterissa. Minun perheessäni juhlitaan myös nimipäiviä lahjoineen kaikkineen, ja mieheni on tästä ollut aina aika hämmentynyt, koska heillä tällaista perinnettä ei ole.
- Lapsen nimi on tavallinen. Tästä olemme hyvin samaa mieltä, ja tämä kytkeytyy automaattisesti ja minun onnekseni tuohon ensimmäiseen kohtaan! Olemme mieheni kanssa aina naureskelleet ihmisten pakonomaiselle tarpeelle nimetä lapsensa hyvin erikoisesti ja modernisti, ja eihän siinä sinänsä ole mitään pahaa, mutta se ei vain ole meidän juttu.
Käytännössä kolmanneksi kriteeriksi voisi lisätä etunimen lisäksi muiden nimien kriteerit: meidän suvuissamme esiintyviä vanhoja nimiä, joita tulee kaksi kappaletta, eli yhteensä nimiä olisi kolme (eikä tasan yhtään väliviivaa).
Vaikka tämä listaus tuntuu hirveän rajoittavalta ja tiukalta, ei se meille käytännössä ole sitä. Haluamme tavallisen nimen, josta molemmat tykkäämme. Makustelemme nimiä kalenterin loppusivuilta löytyvän nimipäivälistauksen mukaan, ja olen yllättänyt mieheni lisäksi myös itseni merkitsemällä hyviksi nimiksi sellaisia, joista tulee lähinnä mieleen keski-ikäinen ihminen.
Meille tavallinen nimi on jotain samanlaista kuin meidän omat etunimemme eli periaatteessa meidän sukupolven tavalliset nimet. Aikaisemmin ongelmalliseksi tässä aiheessa on muodostunut juurikin se nimien tavallisuus: tunnemme kaikkien nimisiä ihmisiä liikaa, ja useimmiten näiden joukossa on tyhmiä ihmisiä, joihin emme halua assosioida omaa lastamme. Tämä ongelma on kuitenkin väistynyt sitä mukaa mitä pidemmälle raskaudessa on edetty. Geneerisen nimimietinnän sijaan mietimme, mikä nimi sopisi juuri meidän lapselle, joka paraikaa vetää piruetteja kohdussani; mikä nimi sopisi juuri tälle yksilölle, jonka tapaamista emme malta odottaa! Tätä eroa on ehkä vaikea selittää, mutta tästä johtuen en hirveästi stressaa nimiasiassa keskeneräisyyttä. Miten voisimme päättää nimen ihmiselle, jota emme ole vielä edes tavanneet?
P.S. Ehkä en voi tuota kuvan toteamusta ottaa liian tosissaan, sillä muuten ne vaihtoehdot olisivat aika vähissä… :)
Kuva: @sarcam_only (Instagram).