Nenäliinat esille: Elossa 24h – sairaanhoitoa ja ihmisyyttä

Kun luin Ylen uuden ohjelman jaksokuvauksia, tiesin tarinoiden koskettavan, mutta en tajunnut heti, kuinka paljon.

Elossa 24h seuraa suomalaisen terveydenhuollon ammattilaisten sekä potilaiden yhtä syksyistä vuorokautta kuuden jakson verran. Lisäksi televisiossa nähdään lopuksi erikoisjakso, jossa kuullaan ohjelmassa nähtyjen ihmisten tuoreimmat kuulumiset. Ohjelma rakentuu potilaiden hoidoista sekä henkilökunnan työvuoroista, ja jaksoissa pompitaan sairaalasta toiseen sekä työtehtävästä toiseen. Puolituntiset jaksot on helppo katsoa, ja ohjelmaan voi tutustua helposti myös klippien muodossa.

Yksi seurattavista ammattilaisista on Turun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osaston kätilö Martiina Grönholm. Pienen Eetu-pojan hoitaminen toisi varmasti kyyneleen silmäkulmaan ihan muutenkin, näin tuoreena äitinä, mutta lisäksi tuo on se sama osasto, jossa meidän pieni poika aloitti elämänsä. Juuri noilla käytävillä mekin kävelimme, noita monitoreita tuijotimme sydän syrjällä, ja juuri tuollainen sininen nimilappu meidänkin pojalla oli sängyn päädyssä. Martiina ei hoitanut meidän poikaamme, mutta hän olisi aivan hyvin voinut hoitaa.

Meillä on tuoreessa muistissa kiitollisuus kotimaista sairaanhoitoa kohtaan, mutta jos tosiasiat ovat päässeet unohtumaan, tai kaipaat erityissuurta annosta empatiaa, katso tämä ohjelma! Jokainen pystyy samaistumaan ohjelman ihmisiin, sekä potilaisiin että ammattilaisiin, tavalla tai toisella, ja ohjelma muistuttaa hyvin, että jokaisen budjettiluvun ja lehtiotsikon taustalla on oikeita ihmisiä elämässä ja toteuttamassa elämäänsä, joko työtehtävissä tai asiakkaana.

Minä kyynelehdin jo ensimmäisessä ja toisessa jaksossa, enkä usko tilanteen muuttuvan ohjelman edetessä. Tuo voisi olla meidän lapsi. Tuo oli meidän lapsi. Tuokin on jonkun lapsi. 

 

 

 

 

 

Kuva: Yle/ ITV.