Onneksi meitä on kaksi
Välillä arki on hankalaa, usein väsyttää ja tuntuu, että aika ei riitä, että omiin menoihin ei ole ikinä aikaa, että ei tätä yksinkertaisesti jaksa. Monesti kuitenkin näinä pikkulapsielämän hankalina hetkinä mietin olevani todellas onnekas, sillä en ole yksin tässä veneessä.
En ole yksin, kun poika ei flunssansa vuoksi pysty nukkumaan normaalisti sängyssä; en ole yksin, kun menoja on vain liikaa, eikä omat kädet tunnu riittävän; en ole yksin, kun aika tuntuu loppuvan ennen kuin edes ehtii miettiä omaa aikaa; en ole yksin, kun kaiken parantaa hali ja muutama mukava sana.
En ole koskaan ollut yhtä kiitollinen omasta ihanasta parisuhteestani kuin tämän ensimmäisen vauvavuoden aikana. Toki raskauden aikana yhteinen elämä ja oleminen korostui, sillä tuolloin sai esimakua siitä jatkuvasta huolehtimisesta, kun oman lapsen hyvinvointiin pystyy vaikuttamaan vain rajallisesti. Nyt lapsen ensimmäisten vajaan kymmenen kuukauden aikana parisuhteen merkitys on vain kasvanut ja korostunut. Onneksi en ole tälle ollut sokea, vaan mieheni merkitys minulle kumppanina on tullut hyvin selväksi.
Parisuhteen tärkeys vanhemmuudessa ei korostu minulle pelkästään niinä huonoina hetkinä, kun tukea todella tarvitsee. Olen suunnattoman iloinen, kun voin katsoa pojan ja miehen välistä vuorovaikutusta ja rakkautta, tietäen samalla, kuinka vahva ja tärkeä oma suhteeni tuohon mieheen on. On ihanaa jakaa pojan kehistysaskeleet, hymyt ja haparoivat höpötykset ihmisen kanssa, joka on kanssani samalla viivalla ensikertalaisena vanhempana. Kukaan muu ei voi ymmärtää, miltä tuntuu katsoa juuri tuota poikaa ylpeänä kesken seisomisharjoittelun tai hymyillä pojan kaksihampaiselle hymylle vastaan. Kukaan muu ei kanssani ajattele kesken pojan flunssapäivän, että onpa mukavan helppo pojan flunssa tällä kertaa, ja haetaanko pakastepizzat ruoaksi.
Parisuhde on yksi meidän perheen tärkeistä pilareista ja nimenomaan yksi vanhemmuuden peruskivistä, mutta me olemme hyvä tiimi ihan kahdestaankin. Oma ällöttävä lempinimemmekin liittyy tähän tiimi-käsitykseen, joka on myös kaiverrettuna vihkisormuksiimme. Vanhemmuus laittaa kenen tahansa parisuhteen koville, ja on meilläkin omat hankalat hetkemme, joita ratkotaan vuoroin huutamalla, vuoroin itkemällä. Itse asiassa näitä huonoja hetkiä tulee melkein joka päivä vastaan, mutta meidän halumme selvittää asiat ja ymmärtää toisiamme kantaa pitkälle. Emme ole parisuhteessa vain, koska olemme vanhempia; olemme vanhempia, koska olemme juuri tässä parisuhteessa.
Onneksi meitä on kaksi. Onneksi meitä on juuri me kaksi. Onneksi me kaksi olemme myös me kolme.