Raskausmuistoja: Pienen pieni pallomahani

Raskausmaha OITNB.png

Koko raskauden loppuajan olin kovasti sitä mieltä, että eihän se maha nyt niiiin iso ole Muutamat tutut totesivat jotain ’onpas se iso’ -tyylistä, mikä ei minua kommenttina haitannut, sillä kyllähän raskausmahan kuuluukin olla iso, onhan siellä pieni ihminen sisällä, mutta enemmän minua kommenteissa rassasi se, että ei minulla ollut niin iso olo. Kyllä, liikkuminen oli loppuvaiheessa hankalaa, istuessa ja eteenpäin nojatessa piti levittää jalat, jotta maha sai roikkua välissä, ja jalkojen verenkierto oli välillä vähän huonossa hapessa, kirjaimellisesti. Silti pystyin tekemään asioita, vaikkakin omaan verkkaiseen tahtiini, enkä ollut vuoteenomana tai valittanut ihan joka hetki. Olin käsittänyt loppuraskauden olevan aika tukalan tuskaista, joten en mielestäni ollut järjettömän isomahaisessa kunnossa, koska en kokenut oloani niin tukalaksi ja hankalaksi.

Mutta olihan se iso.

 

 

 

 

 

Kuva: The Baby Show.

Perhe Raskaus ja synnytys

Minkälaisia lauluja keksit lapsellesi?

Poika haalari valomiekka.png

En varmasti ole ainoa (tuore) äiti, joka lauleskelee vauvalleen kaikkea hassua? Vauvalle laulaminen tuntuu luonnolliselta: se rauhoittaa ärsyyntynyttä ja piristää tylsistynyttä pikkuista sekä pehmentää unimaailmaan siirtymistä. Luulin osaavani laulujen sanoja ihan kohtuullisen hyvin, mutta osaankin näemmä vain laulaa hyvin laulujen mukana.

Alkaessani enemmän lauleskella pojalle mieheni palattua töihin huomasin osaavani suurimmasta osasta lauluja joko vain ensimmäisen säkeistön, pelkän kertosäkeen, tai pahimmillaan vain pätkiä sieltä täältä. Iltapuuhiin minulla on tasan kaksi laulua, ja nuo muuten ihanat laulut alkavat tulla korvista ulos minun ja mieheni lisäksi varmaan myös pojalta. Rauhallinen laulaminen tuntuu kuitenkin kovin luonnolliselta vauvaa uneen valmistaessa, joten haluaisin laulaa enemmänkin, mutta ihan oikeita lauluja.

Päiväsaikaan, ja varsinkin pojan kanssa kahdestaan ollessani, lauleskelen paljon ihan vain pojan seuraksi. Hän viihtyy paremmin lattialla taitojaan kehittäessä, kun minä puuhailen näköpiirissä, ja pidän mielellään koko ajan jotain ääntä. Yleensä joko suollan jatkuvaa selostusta sillä hetkellä tekemästäni asiasta tai laulan ihan höpöjuttuja. Laulun taustalla on monesti jonkun tutun lastenlaulun sävel, joka valikoituu alitajunnasta tilanteeseen. Sanat ovat monesti ihan vaan höpöttelyä tai tilanteen kertomista. Jos teen tätä samaa, selittämistä tai laulamista, mieheni kuullessa, hän yleensä pyörittelee silmiään hymyillen, sekä pojan viihtymiselle että äidin uskomattomalle kyvylle tuottaa sillisalaattia.

 

Yleensä lauleskelen vauvan viihdyttämiseksi jotain höpsöä ja tilanteeseen sopivaa kuten vaikka:

Äitin pikku höpsykkä, nöpsykkä, pöpsykkä,

äitin pikky höpsykkä, olet kyllä joo!

(aina samalla hassulla sävelellä, ja aina loppua kohden höperöityen)

 

Tai vaikka:

Äiti se syö jurkuttii, tinttan-tanttan-tallallei,

äiti se syö jurkuttii, äiti se syö jurkuttii…

(Mörkö se lähti piiriin -sävel toimii aina!)

 

Bravuurini on toistaiseksi kuitenkin ollut tämä:

Märkää kakkaa, märkää kakkaa, hih-hii

(ilman mitään järkevää säveltä)

 

 

 

Laulatko sinä lapsellesi itse keksimiäsi lauluja? Ilmianna lyyriset taitosi kommenteissa! 🙂

 

 

 

 

 

 

Kuva: The Baby Show.

Puheenaiheet Lapset Vanhemmuus Höpsöä