Jalat vispaa, ja matto on pölyinen, mutta on se poika niin söpö!

Lauantaina nousimme mieheni kanssa molemmat uuteen päivään ja viikonloppuun väsyneinä ja kiukkuisina. Poika oli tavoistaan poiketen valvottanut meitä yöllä, tai oikeastaan hän ei vain osannut rauhoittua nukkumaan ilman jäätävää määrää maitoa, ja meillä meni hermot toisiimme ja tilanteeseen. Loppujen lopuksi nukuimme molemmat olohuoneen sohvalla pojan nukkuessa makuuhuoneessa, ja onneksi saimme hiukan kurottua univajetta aamun torkuilla.

Sen sijaan, että olisimme antaneet huonon tuulen happamoittaa alkavaa päivää, onnistuimme yllättämään itsemmekin onnistuneella aamupäivällä. Minun syöttäessä poikaa mies alkoi kokata aamupalaa. Sen normaalin leipää ja maitoa -setin sijaan ideoimme munakkaan, jonka mies vei uusiin sfääreihin edellisillan hampurilaisista jääneillä sipulilla ja Monterey Jack -juustolla. Poika nukahti syönnin jälkeen ensimmäisille päiväunille, ja me saimme nauttia herkkuaamupalan rauhassa. Ihan tuosta vaan, varoittamatta, elämä hymyili jälleen.

Ollessani raskaana huolehdin omasta jaksamisestani äitiysvapaalla. Olin kuullut aivan liian monta tarinaa sekaisia hiuksia repivistä tuoreista äideistä, jotka eivät ole iltapäivään mennessä päässeet pois yöpuvusta, puhumattakaan aampalan syönnistä, ja jostain syystä tähän seikkaan kulminoitui se oma jaksaminen. Sovimme mieheni kanssa jo tuolloin, että pidämme yhdessä huolen siitä, että ennen miehen töihin lähtöä ehdin aina syödä aamupalan ja käydä pesulla.

Aamuisin, jos poika on hereillä, mies huolehtii hänestä minun aamutoimieni ajan, ja jos poika nukkuu, syömme aamupalan rinta rinnan. On aivan mahtavaa aloittaa päivät hyvillä fiiliksillä, kun on ihmismäinen olo! Vauva voi hyvin, kun äiti voi hyvin.

Tiedän meidän olevan tässä tilanteessa onnekkaita, sillä meidän aamut ovat miehen työtilanteesta johtuen kohtuullisen rentoja. Useimpina aamuina miehellä ei ole mitään aikataulua, vaan hän lähtee töihin sopivaan aikaan, eikä minun tarvitse stressata jo illalla seuraavan aamun ankeutta, kun poika itkee nälkäänsä ja äiti melkein myös. Mies lähtee töihin hymy huulilla, ja minä jään hyvillä mielin pojan kanssa kahdestaan.

Ei aina kaikki ole ruusuilla tanssimista, eivätkä meidänkään aamut ole aina näin leppoisan miellyttäviä, mutta aamujen onnistuessa, varsinkin surkean yön jälkeen, korostuu niiden merkitys suuresti. Kun yhdessä sopii aamujen järjestämisestä molemmille sopivalla tavalla, muodostaa se hyvän pohjan koko päivälle. Sovimmekin, että jatkossa meiltä pitää aina löytyä jotain herkkua jääkaapista ankeiden aamujan varalta, sillä hyvä ruoka, se auttaa paljon. 

 Kuva: The Baby Show.