Minulla on tapana lallatella pojalle paljon kaikkea mahdollista, ja olen kirjoittanut aikaisemmin täällä blogissa vauvan ensimmäisten kuukausien hassuista ja oudoista itse keksimistäni lauluista ja laulunpätkistä. Nyt vuorossa ovat muiden laulut, jotka ovat päässeet suustani hiukan vääntyneinä versioina, mutta poika ei onneksi tiedä paremmasta väliä!

Keksittyjen laulujen outouden pystyy ymmärtämään helposti, sillä ne ovat usein sidottuja hetkeen, eikä niillä ole välttämättä riimejä tai minkäänlaista järkeä, mutta tällä hetkellä paljon oudompaa on lallattelemieni pätkien alkuperä. Laulan paljon pätkiä sieltä täältä, useimmiten sana-assosiaation ja mielleyhtymien kautta mieleen hypänneistä lauluista; välillä laulan kertosäkeistön, toisinaan vain yhden rivin, ja usein käytän tuttua säveltä itse keksimiini sanoihin. Olen huomannut laulavani paljon vanhoja lauluja, ja tarkoitan oikeasti vanhoja lauluja. Suoraan sanottuna olen ollut hiukan huolissani tästä äitiyden mukanaan tuomasta ilmiöstä, sillä selkeästi alitajuntani kaivaa esiin omia lapsuudenmuistojani.

Irwin Goodman – Poing poing poinghttps://www.youtube.com/embed/Btil9Z5nONg?ecver=2″ style=”position:absolute;width:100%;height:100%;left:0″ width=”576″>

Aloitetaan kevyesti, kuten on laulunkin tarkoitus ja pohja. Irwinin ikivihreä kappale voitti Syksyn sävelen vuonna 1971, ja vaikka minä en ole yhtä vanha, on tämä kevyt kappale jäänyt suomalaisten mieliin ja soittimiin, kuten monet muut samantyylisen hokeman kappaleet. Minä olen kuullut tätä laulua ja Irwiniä muutenkin teini-iässäni, kun isoveljelläni oli menossa kova Irwin-villitys. Muistan kappaleen kyllä myös lapsuudestani, ja olen nyt sitä laulellut pojalle, sillä hän on innostunut pomppimaan jaloillaan minun tukiessa ylävartaloa. Hiukan hän välillä katsoo minua kuin vähäjärkistä, mutta yritän hänelle vakuuttaa kyseessä olevan aivan oikean kappaleen ja vielä kovin suositun sellaisen. Ehkä poikaa häiritsee äidin menneessä eläminen.

A. Aimo ja Sointu-orkesteri – Eldankajärven jää

Jostain kaukaa, pään sisältä ja sielusta, kumpuaa tämä kappale, jonka sävel on erittäin käypä kaikenlaiseen hassuttelevaan luritteluun. En aina edes tajua kyseessä olevan sama kappale, jos käytän vain laulumelodiaa, mutta nyt viime aikoina olen lallatellut laulun kertosäettä paljon. Tässä tapauksessa tosin mieleni ja assosiaatiot ovat tehneet tepposen, ja lallattelin pitkään pojalle Seljankajärven jäästä, mutta tämä korjaantui pari päivää sitten Googlen avustuksella. Tämä kepeä lastenlaulu on kirjoitettu vuonna 1941 jatkosodan tuoksinnassa rintamalla Karjalassa, ja se kertoo luonnollisesti sodan arjesta. Poika voi sitten kertoa tästä kappaleesta aikuisena terapeutilleen, mutta minä syytän tästä isääni, jolla on ollut tapana lauleskella tämän kappaleen pätkiä lapsuudessani ja nuoruudessani.

Petri Koivistoinen – Seitsemän miehen voimaViimeinen viimeaikaisista ”lastenlauluistani” menee jo surkuhupaisaksi vanhuudessaan. Poika innostuu aina välillä kiljumaan kovasti, ja minä olen sitten lallatellut hänelle vastaukseksi ’kiljukoon nyt kaikkein kaula’ miettimättä asiaa sen enempää. Lallattelin pätkää miehellenikin kehoittaen häntä muistelemaan tutunoloisen kappaleen alkuperää. Mies pyöritteli päätään muistamattomuudelleen ja minun hassuudelleni, joten googletin muistamani sanojen väännökset. Aha, että ihan Aleksis Kiveä ja Seitsemää veljestä. Voisin tässä vaiheessa röyhistellä rintaani kultturellille luonnolleni, mutta syypäänä taitavat olla ala-asteen musiikintunnit sekä vanhanaikainen opettajamme. Poika saa ainakin kulttuurihistoriallisesti kattavan musiikkikasvatuksen!

Mitä outoja mutta sittenkin tuttuja lauluja te olette huomaamattanne lallatelleet lapsillenne? 🙂

Osa 1: Keksityt laulut lapselle