Päivä, jona maailma kääntyi

Se oli aivan tavallinen maanantai. Poika ja äiti olivat nukkuneet ihan kohtalaisen hyvin, isä vielä paremmin, ja aamutouhujen jälkeen äiti ja poika jäivät ihmettelemään päivää kahdestaan isän lähdettyä töihin. Aika pian poika väsyi tavalliseen tapaansa, ja nukahdettuaan yksin hän nukkui useammasta pienestä heräilystä huolimatta hyvät ensimmäiset päiväunet. Äiti syötti pojalle maitoa pullosta, mukavan annoksen maidolla ryyditettyä parsakaalia lusikalla, ja vielä päälle vähän maitoa.

Pienen röyhysylittelyn jälkeen poika jäi tyytyväisenä köllöttelemään keittiön lattialle leikkimaton päälle, kun äiti meni vessaan. Äiti jutteli pojalle tapansa mukaan poissaolonsa aikana, mutta poika vain ähisi hiljaa itsekseen. Äiti vähän tätä hämmästeli kunnes asteli takaisin keittiöön ja näki, että…

 

…poika oli kääntynyt selältä mahalleen!

 

Selälleen jätetty poika nojasi tyytyväisenä kyynärpäihinsä ja killitteli ihanilla silmillään ylpeyttä puhkuvaa äitiään. Kuvassa poika on vielä niin tohkeissaan omasta saavutuksestaan (tai äitinsä reaktiosta siihen), että hän ei millään pysynyt paikallaan juhlakuvaa varten.

 

[Toim.huom. Sama kääntymistemppu toistettiin päivän aikana pari kertaa lisää, että äiti olisi aivan varma poikansa lahjakkuudesta. Isällä ei ollut selkeästi niin väliä, sillä illalla käännyttiin enää pienen avustuksen saattelemana.]

 

#meidänpoikaonparaspoika

 

 

 

 

 

Kuva: The Baby Show.