Tasapainoilua arjessa

”Miksi se huutaa?!!” 

– minä tänä iltana miehelleni

 

Näin pitkäaikaisimman ystäväni tänään pitkästä aikaa, ja pääsimme ensimmäistä kertaa pojan syntymän jälkeen puhumaan lapsista ja äitiydestä. Hän kyseli minun ajatuksia äitiydestä, ja kertoilin meidän kuulumisia. Kaikkeen huomasin sanovani, että hyvin menee loppujen lopuksi. Jälkikäteen mietittynä taisin antaa aika yltiöpositiivisen kuvan meidän elämästämme, mutta kyllähän me kaiken kaikkiaan olemme onnellisia.

Mutta tasapainona ovat ne kerrat, kun kauppakeskuksessa autoon palatessa poika huutaa pää punaisena, eikä auton pakkaamisen keskellä pysty rauhoittelemaan ärsyyntynyttä lasta. Ja ovat ne kerrat, kun huutaa miehelle käsiä korvilla pitäen ”miksi se huutaa?!!!”, vain koska juuri nyt väsyttää, eikä omaan kaaliin jaksa upota se, että miehen täytyy hoitaa lasta omalla tavallaan. Äitin täytyy oppia olemaan välillä hiljaa, vaikka kuvittelisikin tietävänsä kaiken paremmin.

Yhteen päivään voi mahtua paljon tunteita, ja välillä niitä täytyy päästä purkamaan. Kun päivän asiat niputtaa mielessä, kun miettii päivän hyviä asioita nukkumaan mennessä, kallistuu vaaka aina plussan puolelle. Elämään vauvan kanssa pätee sama ihana lainaus kuin parisuhteeseenkin:

 

Samantha: Well, relationships aren’t always about being happy, right? I mean, how often do you feel happy in your relationship?

Charlotte: Every day.

Samantha: You feel happy every day?

Charlotte: Not all day everyday, but every day.

 

 

 

 

Kuva: The Baby Show.