(Tuleva) äiti on nyt vähän väsynyt
Olisiko joku voinut varoittaa, että raskauden viimeisen kolmanneksen väsymys on aivan yhtä pahaa omalla tavallaan kuin raskauden ensimmäisen kolmanneksen pohjaton voimattomuus?
Olen lillunut hyvinvoinnin ihanissa aalloissa nyt jo pari kuukautta, kun raskauden puolivälistä lähtien olo on ollut hyvä ja suhteellisen energinen. Olen jaksanut puuhailla kaikkea, ja muuton valmistelu ja toteuttaminen on mennyt oman jaksamisen puolesta hyvin. Kunhan muistan pitää taukoja ja lepuuttaa jalkoja ja käsiä päivän mittaan, olen ollut melkein yhtä reipas kuin ennen raskauttakin. Hyvinvointia on edistänyt raskauden selkeä näkyminen ulkomaailmalle, sillä on ollut hauskaa olla hyvinvoiva ja iloinen odottava äiti; on ollut ihanaa voida hyvin ja kertoa se ihmisille.
Viimeisen viikon aikana loppuraskauden väsymys ja voimattomuus ovat iskeneet kertaheitolla moukaroiden minut sohvalle lojumaan. Viikon takainen Tukholman reissu meni yllättävän hyvin, ja jaksoin kävelypainotteisen viikonlopun hämmentävän hyvin. Matkan jälkeisen väsymyksen laitoin matkan tiettyjen rasitusten piikkiin: en osannut nukkua vieraassa sängyssä kovin hyvin, ja yölaivojen takia yöunet jäivät muutenkin heikoiksi. Myös viime perjantainen PING Helsinki -sisällöntuotantotapahtuma Långvikissa meni osaltani jälleen yllättävän hyvin: koko pitkän päivän voimat riittivät mukavasti, ja jaksoin loppuillan kokkarimeiningeissä omasta mielestäni yllättävän kauan. Lauantaina olin silti kotona aivan tööt, ja väsymys sekä voimattomuus jatkuivat hämmästyksekseni myös sunnuntaille.
Podin huonoa omaatuntoa, kun kotipäivänä olisi ollut hyvä edistää muuttoremppajuttuja mieheni kanssa, mutta jaksoin ainoastaan istua ja vähän säätää jotain pientä. Tarpeeksi kauan tuskailtuani vetämätöntä oloani tajusin mieheni avulla kaiken johtuvan todennäköisesti menneen viikon rasituksista. Ehkä minun ei ole tarkoituskaan jaksaa ihan normaaliin tapaan, kun laskettuun aikaan on alle kaksi kuukautta aikaa; ehkä tässä vaiheessa on täysin normaalia tarvita suhteellisen suuri palautumisaika, vaikka rasitus on tapahtumahetkellä tuntunut helpolta ja hoidettavalta. Ehkä tarvitsen ne ylimääräiset päikkärit tai keskipäivän lepohetken, vaikka en ole aamupäivän aikana tehnyt muuta kuin katsellut Netflixiä ja puuhaillut kotona.
Juttelin valaistumisestani äitini ja ystäväni kanssa, ja molemmat olivat samaa mieltä oman arvioni kanssa, ja hämmästyttävästi jopa netin keskustelupalstat toistivat samaa loppuraskauden ja väsymyksen pyhää liittoa! Tänään aamulla juttelin asiasta vielä neuvolassakin, ja meidän uusi neuvolantäti oli ihan samaa mieltä. Raskaus nyt vain sattuu olemaan fyysisesti raskaampaa loppuajasta, vaikka varsinaisia huonoja tai huolestuttavia raskausoireita ei olisikaan. Onneksi meillä on tuo ihana, uusi sohva, johon pystyy levittäytyä ainakin viidellä eri tavalla lepohetkeä viettämään!
Kuva: Baby Show (onhan se maha jo ihanan iso!).