Vauva harrastaa – vai harrastaako sittenkään?
Poika testaa uusia leluja kerhossa
Lupasin pari viikkoa sitten kirjoittaa vauvaharrastuksista, ja väsyneenä tiistai-iltana koin hämmästyksekseni inspiraation aiheesta! Koen koko aiheen vauvan harrastamisesta kovin ristiriitaisena, joten aika paljon olen aihetta pohtinut jo aikaisemminkin. Harrastukset ovat parhaimmillaan ihania ja arkea piristäviä, mutta pahimmillaan ne kuormittavat ja hankaloittavat jo valmiiksi haasteellista vauva-arkea tarpeettoman paljon. Meidän arki tuntuu toimivan parhaiten aktiivisten ja rauhallisten päivien tasapainottelulla, ja sen tasapainon haluaisin säilyttää jatkossakin, harrastuksien määrästä ja laadusta riippumatta.
Hei, hienoa, että vauvaa aktivoidaan monin eri tavoin! Vauva saa harrastuksissa niin paljon enemmän aktivointia eri aistien ja yleisen kehityksen suhteen kuin mitä tämä saisi kotona äidin tai isän kanssa ollessaan. Ei tämä äiti ainakaan jaksa huolehtia monipuolisesta musikaalisesta, liikunnallisesta, sosiaalisesta, ja kielellisestä kasvatuksesta. Pitäisi olla monipuolisesti värejä, ääniä, puhetta, laulua, leikkiä, temppuilua, ryhmäpelleilyä, ohjattua liikuntaa, luovaa touhuamista, ja vielä pitäisi itse näyttää esimerkkiä kaiken suhteen. Harrastuksissa nämä puolet tulee hoidettua ihan vain paikalle ilmestymällä. Varsinkin Turun kokoisessa kaupungissa on tarjolla jos jonkinmoista vauvoille suunnattua harrastusta, ja tuntuu jotenkin rikolliselta lapsen tulevaa kehitystä ja yleistä veronmaksua kohtaan jättää nämä tilaisuudet hyödyntämättä.
Mihin vauva harrastuksia tarvitsee? Ihan hyviä ihmisiä kasvaa myös ilman erillisiä vauvaharrastuksia. Se pieni ihminen ehtii joka tapauksessa juosta harrastuksissa puolet elämästään, joten vielä voi hengähtää hetken ja nauttia vauva-arjesta. Normaali elämä tarjoaa lapselle mahdollisuuden kehitykselle juurikin mainituilla osa-alueilla, eikä kaiken kohdentamisesta tarvitse stressata niin paljoa. Tulevaisuudessa päiväkoti varsinkin huolehtii paljon tuosta monipuolisuudesta, ja vanhemmat voivat keskittyä tavalliseen elämään ja palleronsa rakastamiseen.
Vauvaharrastukset parantavat sosiaalisia suhteita. Vauvaharrastukset laajentavat automaattisesti sekä vanhemman että jälkikasvun sosiaalista piiriä. Jos on ujompi ja huonommin lämpeävä, näkee muita aikuisia ainakin näissä harrastuksissa; jos on avoin ja aktiivinen, voi näiden harrastuksien kautta löytää oman mamma- tai pappaporukan. Vauva pääsee aikuisen tavoin leikkimään oman ikäistensä kanssa, mistä ei voi millään tavoin olla haittaa lapsen kehitykselle.
Ilman harrastuksiakin voi viettää aktiivista sosiaalista elämää! Monesti vauvaharrastuksiin hakeudutaan äidin henkisen hyvinvoinnin vuoksi; äiti saa tauon arjesta, vauva mieluista puuhaa, ja äiti muita aikuisia, joille voi jutella rauhassa vauvajuttuja. Jos ystäväpiiri on hyvä, laaja tai erityisen vauvapainotteinen, ei vauvaharrastuksille ole erityistä tarvetta niiden sosiaalisen puolen takia. Parhaimmillaan vauvaharrastuksen tuomat uudet sosiaaliset suhteet laajentuvat muunkin elämän puolelle, mikä on luonnollisesti win-win -tilanne. Lattemammailu jo olemassa olevien ystävien kanssa voittaa varmasti aluksi kovin tahmaisen uusien suhteiden solmimisen.
Poika testaa katsomosta käsin tulevaa ykkösharrastustaan
Meidän lähtötilanne on tämä: minulla ei ole kovin laaja paikallinen ja henkilökohtainen ystäväpiiri, eikä siinä ole kovin montaa vauvallista ihmistä. Vauva-arkea elävät lukioaikaiset ystäväni ovat muilla paikkakunnilla, kuten myös ovat mieheni kautta elämääni tulleet ystävät. Olen myös äärimmäisen laiska lähtemään ja tekemään mitään, eikä säätäminen mahdollisesti huutavan ja ehdottomasti aikatauluttamista vaativan vauvan kanssa houkuttele noin niin kuin päivittäisenä harrastuksena.
No, entä ne harrastukset? Raskauden aikana intoilin jo etukäteen vieväni vauvan ainakin muskariin, vauvauintiin ja johonkin yleiseen kerhomeininkiin. Käytäntö on hillinnyt intoiluani, kuten on myös edellä mainittu laiskuuteni, mutta jotakin sentään on saatu aikaiseksi. Suurin osa harrastusmahdollisuuksista on jäänyt käyttämättä, koska en halua sitoa arkeamme liikaa aikatauluihin; pakolliset neuvolat ja muut menemiset hoitavat sen puolen jo valmiiksi. Ajatus joka viikonloppuaamun sitovasta vauvauinnista tai säästä riippumatta tapahtuvan muskarin muistamisesta ei houkuttele, joten nämä harrastukset ovat yksinkertaisesti vain jääneet sinne ajatuksen tasolle. Teoriassahan niihinkin haluaisimme, ja ainakin värikylvyt, teatterimuskari ja äiti-vauva-liikunta houkuttaisi.
On meillä kuitenkin jo yksi säännöllinen vauvaharrastus! Tämän aika satunnaisen valinnan suhteen voin nyt taputtaa itseäni olalle, sillä samaisessa vajaan parin tunnin setissä yhdistyy laulu, leikki, seurustelu, ja yleinen taitojen kehitys. Käymme kerran viikossa seurakunnan järjestämässä alle 1-vuotiaden vauvojen perhekerhossa. Kerho sijaitsee vaunuttelumatkan päässä, ja samalla reissulla voi käydä kaupassakin, ja kaiken lisäksi harrastus on maanantaisin, joten loppuviikon voi hymistellä hyvää äitiyttä, vaikka muuten vain tömistelisi neljän seinän sisällä.
Kerhoon päädyin sekä oman lievän tylsistymisen, sosiaalisten suhteiden kaipuun että läheisten hellän painostuksen myötä. Olen itse ollut pienenä seurakunnan kerhossa, mistä minulla on vain hyviä muistoja, joten toimintaan oli helppo lähteä senkin takia mukaan. Kerho on erittäin matalan kynnyksen paikka, sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti, joten sinne on helppoa ja mukavaa mennä. Joka kerran jälkeen olen enemmän tai vähemmän poikki pojan kanssa säätämisen takia, mutta silti olen aina tyytyväinen mentyäni ja jaksettuani. Poika harrastaa, äiti harrastaa, ja kaikki voivat paremmin. Viikoittaista kerhoon lähtemistä kannustaa tieto siitä, että kerhoilu tekee hyvää meille molemmille, ja saamme lisäksi samalla liikuntaa ja raikasta ilmaa.
Toistaiseksi meille riittää tämä yksi vakituinen harrastus. Olen käynyt pojan kanssa lisäksi muutamilla mammatreffeillä, jotka ovat myös olleet erittäin mukavia! Kaikki nämä äitikaverit ovat aikaisemman ystäväpiirini ulkopuolelta: yksi on vanha opiskelutoverini, joka otti yhteyttä vauvauutiset kuultuaan; yksi on mieheni musisointiharrastuksesta tuttu, jonka luona vierailimme jo raskauteni aikana; yksi on blogin kautta löytynyt uusi tuttavuus. Vaikka osaan puhua ystävieni kanssa muustakin kuin vauvoista, on kieltämättä mukavaa päästä höpisemään vauvajuttuja ilman huonoa omaatuntoa. Kahvittelun ja vauvojen hoivaamisen ohessa käydään läpi kaikki imetyksestä ja nukkumisjärjestelyistä vaippaihottumiin ja hassuihin arjen sattumuksiin.
Vauvaharrastuksien lisääminen tulee varmasti ajankohtaiseksi joidenkin kuukausien päästä, kun poika alkaa liikkua ja äitillä alkaa tulla savu korvista aktiivisen pikkuviikarin kanssa. Haluaisin myös hiukan ehtiä kokeilla vauvaharrastuksia, vaikka niistä ei tulisikaan osa arkea, sillä aion palata työelämään kohtuullisen nopealla tahdilla, jolloin harrastaminen pojan kanssa ei enää olekaan niin yksinkertaista. Toivoisin mieheni vievän pojan muskariin, sillä hän on meistä se musikaalinen, ja olisi ihanaa, että arkena töissä olevalla miehellä olisi oma harrastus pojan kanssa. Vauvauintiin meidän ehkä pitäisi piakkoin aktivoitua, sillä olen hämmästyksekseni huomannut sen tekemättä jättämisen olevan sosiaalisesti paheksuttavaa. Olisihan se ihanaa nähdä oma pallero loiskimassa, mutta mainitsinko jo ne aikaiset viikonloppuaamut?
Eniten pelkän nimen perusteella kiehtova vauvaharrastus Turussa? Ehdottomasti vauvasirkus.
Harrastatko vauvan kanssa? Mitä mieltä olet vauvaharrastuksista ylipäätään? Kommentoi ja keskustele!
Kuvat: The Baby Show.