Vauva osana arkea
Tilanne 1:
”Olisi kyllä kamala nälkä, mutta ei nyt viitti vauvan kanssa mennä säätämään mihinkään ravintolaan. Käydään vaan tossa lähikaupassa, vaikka kyllä tekis mieli jotain muuta kuin eineksiä. Ai, niin, pitäisi käydä kaupungilla hoitamassa niitä asioita, mutta pojan kanssa se on niin hankalaa. Äh, ollaan vaan kotona, kyllä niitä sitten kerkee joskus toiste. Lähden vaikka sitten yksin käymään. Tarvitsisin toisaalta enemmänkin lenkkiä ja päiväunia itse.”
Tilanne 2:
”Hei, kulta, mä tuun hakeen sut pojan kanssa töistä! Mennäänkö syömään johonkin? Joo, kebab olis hyvää! Kyllä poikakin menee varmasti siinä sivussa, just syötin hänet, ja kaikki tarvittava tavara on mukana. Nähdään kohta!”
Aika usein vauva-arjessa on vaihtoehtona elää vauvan ehdoilla tai elää vauvasta huolimatta. Olen huomannut omalla kohdallani tilanteiden välisen eron olevan usein ainoastaan oma asenteeni. Jos vauvalla on kaikki hyvin, eli asiat ovat normaalisti, ainoa asia, mikä minua estää menemästä ja tekemästä, on minä itse.
Tietenkään aina ei vauvan kanssa pysty tekemään kaikkea täysin samalla tavalla kuin ennen vauvaa. Esimerkiksi tänä aamuna mieheni aivan varmasti toivoi viettävänsä aiempaa perussunnuntaiaamua huonosti nukutun vauvayön sijaan, mutta hän pääsi onneksi kompensoimaan unimääräänsä pojankin nukkuessa aamupäiväunia. Emme ehkä voi tuosta vaan mennä kahdestaan ravintolaan, mutta voimme mennä ravintolaan pojan kanssa, ja silti kaikilla voi olla mukavaa. En välttämättä lähde yksin pojan kanssa toimittamaan asioita, jotka vaativat monta kättä, mutta kolmestaan voimme tehdä jo vaikka mitä!
Sen lisäksi, että vauvan hoitaminen vie luonnollisesti aikaa ja energiaa, aiheuttaa vauvan kanssa liikkuminen välillä ongelmia: mahtuuko vaunut tästä sisään, jaksaako koppaa kantaa tuota matkaa, voiko sinne viedä vauvaa… Tämä kaikki on aika itsestäänselvää, mutta se, miten paljon tämän antaa vaikuttaa elämään, on aika paljon itsestä kiinni. Joinakin arkipäivinä pojan kanssa kahdestaan ollessani liikkeelle lähteminen ei houkuta, sillä ajatus säätämisestä ja ruokailujen ja vaipanvaihtojen miettimisestä ei voisi vähempää kiinnostaa. Silloin kotona on helpointa ja kivointa, mutta tuolloinkin tiedostan, että kyse on omasta valinnastani. Toisina päivinä laitan vauvan tavarat valmiiksi tämän nukkuessa ensimmäisiä päiväuniaan, ja lähdemme reippaasti bussilla tai autolla liikenteeseen vauvan syötyä. Monesti kaupungilla ollessani jätän menemättä kivijalkakahviloihin ja -kauppoihin vaunujen hankaluuden takia, mutta sekin on oikeastaan vain omaa laiskuuttani. Rauhallisemmalla kadulla vaunut voi jättää ikkunan eteen, ja ruuhkaisemmilla seuduilla voi pyytää apua joko henkilökunnalta tai muilta ihmisiltä. Mikään ei myöskään estä minua nappaamasta poikaa syliini ja vain kävelemästä sisään haluamaani liikkeeseen.
Kirjoitan tämän kaiken omasta ja meidän perheen näkökulmasta, eikä kaikilla varmasti toimi sama tai päde samat asiat. Meidän poika syö korviketta pullosta, ja pulloilu onnistuu helposti liikenteessäkin. Pienellä etukäteismietinnällä on takaraivossa aina mielessä lastenhoitohuone tai vähintään lähin Hese, missä voi maidon lämmittää mikrossa. Autolla lähdemme pidemmälle matkalle, kun pojalla on maha täynnä maitoa, ja unelle pitää antaa mahdollisuus, kun siihen on pojalla tarve. Kun mukana on varavaatteet, vaipanvaihtoasiat ja ruoat, pystyy tekemään vauvankin kanssa vaikka ja mitä! Me päädyimme aiemmin tällä viikolla kebabille. :)
En nyt jotenkin saanut jäsenneltyä tätä kirjoitusta hyvin, mutta tässä ne tärkeät pointit:
1. Kyllä, vauva sekoittaa elämän ja arjen.
2. Ei, vauva ei estä tekemästä monia mukavia asioita.
3. Kyllä, sinä (ja minä) pystyt siihen.
Kuva: The Baby Show.