Kaikki ovat raskaana, paitsi minä
Lämmin sää, vähät vaatteet. Piukeita mahoja näkyy joka puolella. Totta kai omat aivoni ovat olleet jo pitkään herkistyneet huomaamaan raskaana olevat naiset, mutta tämän kesän alkupäivinä tilanne on ollut erilainen. Jos olisin vielä raskaana, itsekin pinnistelisin vaatteisiin mahtumisessa. Nukkuisin huonosti kaikissa asennoissa, kävelisin jo vaappuen ja valmistautuisin ehkä jo synnytykseen. Katselen muita naisia ja ajattelen kaiholla: ”heidän elämänsä muuttuu lopullisesti pian, omani jatkuu kuin aina ennenkin”. Kateellinen, mutta kuitenkin jotenkin jo levollinen. Olen pisteessä, jossa muiden ihmisten onnistuminen asiassa ei enää vain harmita, vaan luo jo hieman toivoa. Ehkä minäkin vielä.
Menetetty raskaus on surettanut ja vaivannut minua paljon, usein ja välillä niin voimakkaasti, että normaalin peruselämän eläminen on tuntunut sietämättömältä ja merkityksettömältä. Odotan kauhulla ja silti jotenkin mielenkiinnolla, miltä tuntuu kun laskettu aika lähestyy. Tuntuuko pahalta, tyhjältä vai vaan turtuneelta kaikkeen? Ironista on, että menen keskenmenneen raskauden lasketun ajan kanssa samoilla päivillä Naistenklinikalle operaatioon, jossa kaavinnan vaurioittamaa kohtuani koitetaan saada parempaan kuosiin. Olen siellä siis samaan aikaan, kun ne, jotka lähtivät kanssani matkalle samaan aikaan, mutta jatkoivat loppuun asti.
Ystäväni sisko saa minun lasketun aikani tienoilla lapsen. Vanha opiskelukaveri, joka meni hieman ennen meitä naimisiin viime vuonna, laittoi juuri Facebookiin kuvan mahastaan (oletettavasti raskautunut samoilla viikoilla kuin minä). Harrastuskaveri sai juuri lapsen ja koko harrastusporukka hehkutti sitä jopa omissa päivityksissään. Vanha työkaveri ilmoitti pari viikkoa sitten syntyneestä vauvastaan. Tässä vain muutama esimerkki viime viikoilta. Tämä kesä on muiden vauvojen kesä.
—-
En tiedä ihan vastasyntyneistä, mutta hieman vanhemmat lapset ovat olleet ihan mukavaa terapiaa. Olen reippaasti suostunut lapsenvahdiksi ja vieraillut ystävien luona ja viettänyt aikaa heidän naperoidensa kanssa. Yllättäen olen kokenut nämä hetket hyödyllisenä oman tyhjyyden ja puutteellisen olon parantamisessa.