Shoppailua ja ravintolaa

Ensimmäistä kertaa 6 viikkoon lähdin yksin (siskoni kanssa) ilman vauvaani shoppailemaan. Samaan aikaan tunne oli pelottava, mutta vapauttava kun ei tarvinnut kokoajan huolehtia, onko toisen kuuma tai kylmä tai nälkä tai vaipassa jotain tai puklaako ym. Ymmärrätte varmaan pointin. Onneksi N on niin luonteva minin kanssa, että hänelle uskaltaa pikkuisen helposti jättää hoitoon. (Oli hän kyllä vähän poikki ja sanoi, että on kyllä raskas ja huono palkkainen työ tuo vauvan hoito)

Minunhan piti mennä katsomaan itselleni mekkoa ristiäisiin, jotka ovat jo ensi sunnuntaina, mutta jostain kumman syystä eksyinkin aina vauvapuolelle. Sentään Kiitos-korttimateriaalit sain hankittua Sinooperista.

Yhdestä lastenvaatekaupasta löysin aivan ihanan ruusumekon (tytölleni tietenkin, enhän minä sitä mekkoa tarvinnutkaan) ja sattui vielä olemaan 56 kokoa, jota olemme alkaneet käyttää pikkuhiljaa. Edelleen 50-koon vaatteet menevät ja 56 hieman löysähkö, mutta pikkuhiljaa alkaa istumaan. Jokaisessa paikassa jossa kävimme mekkokoot alkoivat 62 tai 68, onneksi niistä ei mikään niin täydellinen ollutkaan kun tämä Mingnelin valkoinen ruusumekko, johon löysimme sopivan kukkapannan Lindexistä. (Pantaa tosin joudumme vähän pienentämään, edes pienin koko ei ole sopiva meidän minipäälle.)

Nälän yllättäessä soitimme poikaystävillemme, että lähdetään syömään. Kuten varmaan tiedätte ruokapaikan valinta on aina hankalaa, mutta vielä vaikeammaksi tekee kun pitää miettiä, että mahtuu vaunut ja vauva mukaan. Odoteltaessamme miniä ja N:ä kaupunkiin, lähdimme jalan etsimään ruokapaikkaa. Olimme päättäneet, että emme mene tuttuun ja turvalliseen vaan johonkin uuteen paikkaan. Hetken kierreltyämme tulimme 2h+K kohdalle, paikassa emme olleet syöneet, mutta olimme kuulleet paljon hyvää, joten sinne sitten! Seuraava ongelma, ravintolan vai baarin puoli. (baarin puolelta saa siis ruuaksi siipiä, hamppareita yms. ei normaali baari siis). N:n tullessa päädyimme ravintolan puolella, jossa otimme valkosipulietanoita alkuun ja ISOT kanatoastit, jotka onneksi söimme puoliksi. Leipää ei olisi ikipäivänä jaksanut yksin syödä, vaikka todella hyvää olikin! Mini, ylläri ylläri, nukkui nätisti, hieman heräsi katselemaan missähän sitä ollaan ja jatkoi unia. Hänen kanssa on kyllä niin helppo mennä ja tehdä 🙂

Illalla vielä laitettiin sauna ja mini pääsi kylpyyn.

ps. Mini nukkui ensimmäisen kokonaisen yön!! Nukahti 22.30 ja eka syöttö vasta klo 6 aamulla. (itse kyllä heräsin klo 1.00, kun hän yleensä syö siinä kohtaa, mutta ei kelvannut ruoka niin nukkukoot) :D