Muuttohommaa vauvan kanssa

Kuten arvata saattaa vauvat (varsinkaan yliaktiiviset, joka paikkaan kiipeävät) ja pakkaaminen/muuttaminen ei sovi yhteen. Tämä saatiin todeta nyt viikonlopun muuttourakan johdosta. 

 

Mehän tosiaan muutettiin nyt isosta 80neliöisestä kolmiosta 29neliöiseen yksiöön. Hullua? Mahdollisesti, mutta lähes pakollinen, jotta saadaan oma valmiiksi. Tässä pikkuruisessa, tosin yllättävänkin tilavassa, koirankopissa olisi tarkoitus viihtyä elokuulle saakka. Taitaa olla todellinen parisuhde testi tulossa, vai mitä luulette? 

Pakkaaminen muistutti enemmän huonoa sitcomia, kuin hyödyllistä työtä. Aina kun laatikkoon sai jotain, kävi neiti ne heittämässä pois. Olohuoneen elektroniikkalaatikosta peliohjaimien ja johtojen tilalta löytyi smoothiepussi, palapelin pala ja paperituppo. Sinäänsä tietenkin tärkeitä asioita jollekin, mutta ehkei kuitenkaan. 

Heti muuton jälkeen kaveruksen löysivätkin uuden kyttäyspaikan vanhan menetetyn ikkunan tilalle. Alla sattuu olemaan bussipysäkki, joten kulkijoita riittää. 

Jostain syystä meillä on myös nukuttu paremmin, heti ekana yönä 21-5.30 ja sitten vielä 8 asti masu täynnä. Ajattelin, että huh ottipa muutto koville ja tais käydä kunnon tuuri. No nyt kolmannen samanlaisen yön jälkeen uskallan jo vähän toivoa parasta! Nyt ollaan nukuttu jo kasista asti, joten saas nähdä miten käy. 

Tänään kävi myös ekat vieraat ja ensimmäiset kommentitkin siis saatiin; shokki, onpa pieni, ootteko tosissaan, hei täähän on tilava, en ois uskonu 29 neliöiseks, no ootte kun sillit suolassa, teillä tulee lämpimät oltavat.

Mutta ainakin meillä on vielä hyvät fiilikset, toivotaan et jatkuu!