Juhannustaikaa

Kiireisestä ja lämpimästä juhannuksesta ollaan palauduttu ja sääkin palautui normaaliin ”kesäilmaan” harmaana ja sateisena. Kesä on Suomen paras päivä, sopii tähänkin. Onneksi aurinko ja lämpö tulivat vapaille ja pääsimme nauttimaan vauvajuhannuksesta isovanhemmilla kyläilyiden merkeissä..

Torstaina N:n töiden jälkeen mentiinkin ihan vaan tuohon naapuriin hänen vanhemmilleen syömään ja illalla pakkailtiin viikonlopun tavarat mukaan. Jotenkin sitä pelkää koko ajan, että unohtaa jonkun tärkeän vauvatavaran, mutta ei tahtoisi ottaa liikaa mukaan. Auto olikin aika täynnä pakkauksen jälkeen, mutta onneksi vauvalle ja koiralle löytyi paikat takapenkiltä.

Perjantaina lähdettiin äitini luokse nauttimaan isosta pihasta, järvestä ja ruuasta. Äiti oli ostanut Kiisulle pienet pelastusliivitkin, joten päästiin kaikki yhdessä veneilemään. Kiisu sai nukkua tärisevällä veneellä veden liplattaessa, mutta kyllä sitä julki-imetettiinkin keskellä järveä. Oli N:kin tyytyväinen kun pääsi kalastelemaan ja saikin haukia ja kuhan, jotka tosin päästettiin takaisin järveen. Juhannusruokana oli ihan muita herkkuja!

hauki

Vauvalle juhannuksesta ei ehkä muistoja jää, mutta oppi viikonlopun aikana mm. syömään tuttia ja kääntymään lattialla selältä mahalleen. Ennen kääntynyt kyllä toisin päin lattialla ja sängyllä pehmeällä alustalla päässyt näinkin päin, mutta nyt se on ainakin virallista 😀 (tämän jälkeen likkaa ei ole saanutkaan pysymään paikallaan makoilemassa, vaan kokoajan pitäisi pyöriä ja hyöriä). Lisäksi hän ensimmäistä kertaa kunnolla kikatti nauraessaan, ennen tullut pieniä äänähdyksiä, mutta tuo oli jo kunnon naurua.

20160625_170936.jpg

Tästä se lähtee!

Lauantai-aamuna lähdettiinkin sitten kohta Kurun mökkiä isääni katsomaan. Päästiin hieman N:n kanssa viettämään omaa aikaa kun vauva jäi nukkumaan vaarin hoiveihin. Meidän ”oma hetki” kuluikin taas kalassa, mutta päästiin sentään myös rentoutumaan kuumaan puusaunaan.

Mökki

Kiisu ei yleensä suostunut nukkumaan päikkäreitä muutakun sylissä, mutta olisiko juhannusriennot painaneet tyttöä ja nukkuikin itsekseen viikonloppuna rattaissa ja sängyssä. (itkuhälytintä ei tietenkään ollut mukana, kun yleensä ei tarvita. Kyllä hätä keinot keksii, oma puhelin viereiselle pöydälle ja siitä soitto N:lle.)

Mutta oli kyllä mahtava juhannus juuri sellainen mistä pidän. Mökkeily, perhe, hyvä grilliruoka, järvi, aurinko, muurikanpohjalettuja ja smoreseita, ristikkolehteä ja rentoutumista. Kokonaisuudessaan en olisi voinut parempaa toivoa. Vielä kun sunnuntaina ajettiin Muroleen kanavan läpi ja käytiin syömässä uudelleen äitillä maittavaa ruokaa ja mansikkakakkua kruunasi se koko viikonlopun.

letut

Hyvin väsyneenä matkailijoina kaaduimme sänkyyn illalla.

Mites teidän juhannukset meni? 🙂

Hyvinvointi Mieli Lapset Vanhemmuus

Ensimmäinen matka

Viikonloppuna vietettiin ystävämme, joka synnytti 4 päivää ennen meitä, tyttären nimiäisiä kauniissa siirtolapuutarhassa Porissa. Tämähän tietenkin tarkoitti meille ensimmäistä ”lomamatkaa”. Kyllähän me olemme jo mökillä kertaalleen käyty, mutta Poriin ajaa kuitenkin vielä hieman pitempään.

N oli perjantaina työpaikan juhlissa eli valmistelut ja pakkailut jäivät tälle höpsähtäneelle äidille (ihmettelin, että ainoa mikä unohtui pakata oli sukkahousut). Äkkiä aamulla vielä koiran kanssa lenkille ja sitten herättelemään nukkuvaa kaksiokkoa aamu- ja lähtötoimiin. Ihme kyllä pääsimme lähtemään suunniteltuna ajankohtana. Lahjaa mukaan ottaessani, muistin ettei meillä ole korttia vielä pienelle, tarvitsi siis poiketa vielä kaupassakin (ei ole helppoa löytää pikkutytölle sopivaa korttia, joka ei olisi vaaleanpunainen- pinkki on ehdoton no no heille).

Siirtolapuutarhaan ei tosiaan ollut osoitetta olleenkaan, joten ei-Porilaisina paikan löytämiseen menikin odotettua pidempi aika navigaattorin neuvoessa meidät täysin väärälle puolelle kaupunkia. Onnekseni muutama hyvä ystäväni asuu Porissa, joten soittoa sinne ja puhelin neuvoilla perille n. 20 minuuttia myöhässä. Ehdin kyllä muutamaan kertaan kirota koko reissun ja kaupungin siinä samassa, heiluessamme pellon ja joen rannalla samalla juuri herännyttä ja itkevää vauvaa ruokkien.

jokiranta

Vihdoista viimein kuitenkin löysimme paikalle, ikävä kyllä alkupuheet ehdimme missata, mutta onneksi nimen tiesimme jo etukäteen. Pääsimme oikeastaan heti syömään, mikä oli ihan mukavaa kiireisen aamun ja matkan jäljiltä. Tarjottavina oli suolaista piirakkaa, itsetehtyjä maukkaita voileipäkakkuja, raparperipiirakkaa, karkkeja ja tietenkin kakkua. Kaikki oli todella maittavia ja ihme kyllä Kiisu antoi jopa minunkin syödä ja keskittyi vain katselemaan outoa paikkaa ja ihmisiä.

Paikka oli ihana, kuten siirtolapuutarhalta saattaa olettaa. Lämmin auringon paiste valaisi pihan ja nautiskelimmekin pihakeinusta, sekä raikkaasta meri-ilmasta. Isommat lapset pelasivat jalkapalloa, otettiin kuvia, juhlissa oli ihanan rento meininki, eikä yhtään jäykkää tai jännittynyttä fiilistä.

perhe

Juhlista lähdimme vielä kaupungille, jossa pääsin viettämään aikaa kahden A:n kanssa. Viimeksi olemme nähneet babyshowereillani, joten juttua riitti. Istuimme Coffee housen terassilla, johon siihenkin paistoi aurinko, eikä ollut yhtään kylmä. On kyllä niin mukava nähdä näitä tyttöjä ja mietittiinkin jo uutta tapaamista mahdollisesti Porin Jazzeille.

Vielä ennen kotiin lähtöä kävimme, suositusten saattelemana syömässä pienessä (kuitenkin vaunujen kanssa mahduttavassa) lähiruokaa tarjoavassa Blindburgerissa N:n vanhan työkaverin kanssa. Hampurilaiset olivat kyllä erinomaisia ja hyvän hintaisiakin. Siitä kotimatkalle, on mukava tietää, että voimme hyvinkin lähteä reissuille pienen kaverimme kanssa. Hän oli niin nätisti koko reissun ajan, naureskellen ja nukkuen.

blindburger

 

Ikävä kyllä kuva vähän on heilahtanut.

Millaisia teidän ensimmäiset reissut ovat olleet? 🙂

Kulttuuri Lapset Vanhemmuus Matkat