Nyt vihdoin kun Nikolla alkoi loma, pääsimme ensimmäiselle kesälomamatkallemme eli tietenkin Muumimaailmaan Naantaliin. Naantali on muutenkin ihana kaupunki, joten suosittelen viettämään siellä enemmänkin aikaa, jota meillä ei tälle kertaa valitettavasti ollut.

Autolla tullessa pitää auto jättää parkkipaikalle, josta on bussikuljetus läheiseen satamaan, josta pieni kävelymatka merenrantalaituria pitkin. Matka on täynnä persoonallisia puutaloja ja ravintoloita, joten kulku ei todellakaan haittaa.

Olimme ostaneet liput netin kautta, koska pelkäsimme jonoa ja saihan liput euron halvemmalla sitä kautta. Saavuimme tosin vasta päivällä, eikä Muumimaailman avautuessa, joten pääsimme suoraa tiskille näyttämään liput.

Näyttämöllä oli juuri alkamassa esitys Muumit ja suuri Dronttijahti. Vähän jännitimme miten ikiliikkuja Kira-tyttömme jaksaa katsoa esitystä, mutta olimme kuulleet niiden olevan näkemisenarvoisia, joten menimme testaamaan. Ja mitä vielä, neitihän istui koko esityksen ajan tuijottaen näyttämölle, osoitellen kaikkea, sekä taputtaen innokkaasti Muumi-lauluille.

Esityksen jälkeen lähdimme kiertämään Muumimaailmaa, ilmeisesti tosin väärin päin, koska lepopaikat tulivat heti eteemme. Riippukeinut ja säkkituolit olisivat olleet meille vanhemmille ajomatkan jälkeen mukava toiminto, mutta kuten arvata saattaa pikkupomolle se ei sopinut vaan nyt piti nähdä kaikki heti, eikä makoilla.

Pääsimme toteamaan luulomme vääräksi kun kuvittelimme, että puiston kiertää tunnissa parissa, eikä jaksa kiinnostaa sen kauempaa. Mutta taaperomme jaksoikin touhuta sensoripurossa, kävellä metsäpolkuja, tehdä hiekkakakkuja ja laskea mäkeä, unohtamatta kiipeilyjä ja pehmodrottien halailua. Olisimme varmaan puistossa vieläkin jos hän saisi päättää ja emme olleet vielä nähneet edes puolia puistosta.

Kun vihdoin pääsimme suuren, sinisen Muumitalon luokse, näimme koko pihan täynnä tuttuja ja rakastettuja muumihahmoja. Vaikka meillä ei ole Muumeja katsottu kun maksimissaan yhdellä kädellä laskettavat kerrat, on Kira oppinut laulut ja laulaakin itse ”mamamamapapapapa”. Hän katseli hetken Muumien merta ja sitten hymy nousi kasvoille ja sormi nousi osoitukseen, kyllä hän tietenkin tunnistaa ”PAPPAA” ja sama taas Muumimamman kanssa. Jokin taika Muumeihin sisältyy, kun jopa 1v3kk ikäinen napero, heti muistaa heidät.

Pääsimme tietenkin myös tutustumaan Muumitalon sisälle, heidän herkkupöytään, katselemaan ullakon ikkunoista ja katsastamaan Muumimamman Vaapukkamehuvarastot. Näimme mörön ja hattivatit, drontin vedessä ja pääsimmehän me uimaan mereenkin.

Vielä ennen lähtöä poikkesimme Nipsun putiikkiin, josta Niko löysi Kiralle söpöimmän lippiksen ikinä! (Hyvä näin loppukesästä vihdoin)

Summa summarun suosittelen kyllä Muumimaailmaa, koska jopa ilman muumeja siellä on tekemistä vaikka kuinka ja onhan se hyvää liikuntaakin kun puiston jälkeen askelmittari näytti 10 000 askelta!

Muumimaailman Top 5

+ Muumit – Kaikki pysyivät upeasti rooleissaan ja olivat upeita lapsille

+ Ulkoilumaastot – Näkymät merelle, metsäreitit, jotka olivat rattaillakin helppokulkuiset

+ Esitykset – Vaikka emme ehtineet nähdä kuin yhden esityksen, oli se loistava, sekä kaikissa pisteissä oli muumeja ja pikkunäytöksiä, yhteistä tekemistä tai sadun kerrontaa

+ Rakennukset – Kaikki oli rakennettu kuin olisit itse Muumimaailmassa ja yksityiskohtiin oltiin panostettu. Oli kiva seurata kuinka isommat lapset huomasivat sieltä asioita, joita olivat telkkarissa nähneet.

+ Rentoutumispiste – Tänne olisi voinut itse jäädä viettämään vähän enemmän aikaa, joten kannattaa katsoa sillain, ettei mene lepopaikalle ekana