Synnytykseni käynnistys aloitettiin siis 40+3 cytotec-lääkkeellä. Kahteen päivään ei tapahtunut mitään muuta kuin selkäni hieman kipeytyi.
Perjantai illalla selkäkipu kuitenkin yltyi, enkä pystynyt nukkumaan. Sain avuksi Panodolin 1g ja Tens-sähkölaitteen. Tenssistä tehot yli puolen välin ja boosti päälle niin sain vähän aikaa nukuttua. Yöllä kuitenkin heräsin polttavan selkäkivun pahentumiseen. Tenssistä ei enää ollut mitään hyötyä, sain uuden Panadolin, vaikka ensimmäinenkään ei tehnyt mitään.
Puoli kolmen aikaan limatulppa irtoaa ja hetken päästä menkkamaiset kivut seuraavat. Vasemman kyljen selkäkipu vain yltyy yltymistään. Aamu viiden aikaan alkaa päänsärky, paine vatsassa ja pahoinvointi alkaa. Saan taas lisää Panadolia, josta ei ole apua. Tosin lääkkeellä ei ollut edes aikaa vaikuttaa, kun jo oksensin sen ulos eli yhtä tyhjän kanssa.
Tässä kohtaa kipua on jo mahassa ja selässä kokoaikaisesti, joten painelin suihkuun istumaan kuuman veden alle. Joku kuumassa vedessä on, että se vie hieman pahinta terää kivulta, mutta saman tien kun suihkusta tulee pois, kipu palaa yhtä lujana. Kylmyyden iskiessä puen vaatteet ja menen sänkyyn. Sängylle istuessa lukuu POKS ja vedet menevät. (nyt ymmärrän miksi synnytystä sanotaan poksahtamiseksi, koska siltä se juuri kuulosti ja tuntui).
Taas mennään käyrille ja virusinfektion takia laitetaan antibiottitippa suoneen. Kello on seitsemän ja ilmoitan N:lle vesien menosta, mutta annan hänen vielä nukkua ja huolehtia koiramme hoitoon ym. Sen sijaan hereillä oleva siskoni tulee kahdeksan aikaan katsomaan minua. Supistukset alkavat olla jo kipeitä ja säännöllisiä. Huomaan kivun vain pahenevan, eikä enää ole epäilystäkään, ovatko oikeita supistuksia vai eivät. (Kaikki sanoivat, että sen kyllä tietää kun ovat oikeita ja TODELLAKIN TIESI!)
Oli kyllä ihanaa, että sisko oli mukana vaikka vain istumassa vieressä tai pitämässä kaurapussia selässä. Hän yritti hieroakin, mutta se tuntui vain pahentavan, joten se ajatus hylättiin heti alkuunsa. Supistukset alkoivat voimistuun ja otimme käyttöön kännykän supistuslaskuri-appin. Mikä tuntui ihan hetkeltä supistuskivut olivat jo niin jäätävät, että istumaan en enää pystynyt niiden tullessa vaan etukenoasennossa yritin heijata pahinta pois.
N tuli noin klo 10 ja samalla oven avauksella siskoni lähti. Hänestä oli kyllä myös paljon apua, silittelyineen ja kaurapusseineen. On ihanaa kun joku vain on siinä, vaikkei tekisi mitään sen enempää, eikä voi kipua viedä pois.
Kipujen jatkuessa ja kokoajan pahentuessa, päätän mennä taas suihkuun istumaan. Nyt suihku ei auta enää yhtä hyvin kun ensimmäisellä kertaa, mutta pystyn edes hieman olemaan. Tällä välin N pääsee vihdoin käymään kahvilla ja aamupalalla. Suihkusta palatessani kivut taas jatkuvat pahentuvina. Ajan taju alkaa jo hieman hämärtyä, mutta jossain kohtaa joudun pyytämään kipupiikin. Sen avulla pystyin olemaan hieman alta tunnin, jonka jälkeen kipu on jo lähes sietämätön. Kutsun kätilön paikalla, joka tarkistaa kohdun suun tilanteen. Olin auki 4 cm, joten lähdettiin synnytyssalin puolelle.
Koska en pystynyt istumaan saati sitten makaamaan, lähdin N:n avustuksella kävelemään viereiselle osastolle. Synnytyssalissa kätilö heti tarkasti uudelleen tilanteen ja nyt olinkin jo 7 cm auki, vaikka aikaa oli mennyt vain 5 minuuttia. Minulle annettiin ilokaasu ja opetettiin sen käyttö. Supistuksen pahenivat nyt jo niin kamaliksi, että pyörtyminen oli lähellä. Yritin imeä kaasua, mutta se aiheutti vain päähän sekalaisen olon, mutta kivut jäivät. Kätilö kutsui anestesialääkäriä paikalle epiduraalin laittoon, mutta samaan aikaan minulle tuli jo ponnistustarve. Ilokaasu ei auttanut mitään ja heitinkin sen vain syrjään. Anestesialääkäri onneksi tuli paikalle todella nopeasti, mutta totesi ettei epiduraalia enää ehditä antaa. Onneksi vahvan ponnistustarpeeni takia hän päätti antaa spinaalipuudutuksen, vaikka olenkin ensisynnyttäjä. Spinaali oli ehdoton pelastus, muutamassa minuutissa ajatukseni kirkastuivat, mutta kaikki kivut lähtivät. Vaikka tiesin edelleen koska pitää ponnistaa, laitettiin varuiksi myös oksitosiinitippa. Ponnistusvaihe kestikin vain 10 minuuttia, eikä sattunut, kiitos spinaalin, yhtään.
Vihdoin sain maailman ihanimman ja kauneimman tytön syliini. N leikkasi napanuoran ja huokaisin helpotuksesta, että huh selvittiin. Sitten tunsin vaimeasti kuinka jotain lorahti ja tunne sen kuin jatkui. Ajettelin luonnollisesti, että se oli istukka, mutta huomasin sen olevan jo kätilöllä tutkittavana. Hetkessä sali täyttyi ihmisistä, äskeisen kahden sijasta nyt oli jo 7, kätilöitä, lääkäreitä ja anestesialääkäri. Tunnen ihmeellisen väsymyksen tunteen alkavan painaa. (Ihan normaalia ajattelin, olinhan valvonut koko yön ja juuri synnyttänyt). Samaan aikaan käsiäni revitään joka suuntaan ja kanyyleitä ja tippoja kiinnitetään, sekä verenvuotoestolääkitys lyödään pakaraan. Muistan vain kuinka joku nainen oli kyyristynyt naamani eteen ja hoki, että älä sulje silmiä, älä nukahda ja yritin totella parhaani mukaan. Jossain kohtaa huomasin N:n istuvan vauva sylissä huoneen nurkassa kauhistunut ilme kasvoillaan ja itse vain ihmettelin mitä tapahtuu. Outo valuva tunne jatkuu ja jatkuu, kun lääkärit tilasivat puhelimitse lisäverta, painelivat vatsaani, tikkasivat ja ihmettelivät kun verenvuoto ei lopu. Ilmeisesti Cytotec-käynnistyksen aiheuttamat todella rajut supistukset, olivat repineet jonkun haavan niin vaikeaan paikkaan, että sitä ei meinattu saada paikattua ja verta vuosi kuin härän kurkusta.
Yhteensä menetin 3 litraa omaa verta ja tikkejä tuli, ihme kyllä, vain 5 kpl. Hemoglobiinini laski 126 – 64, josta väsymyksen tunnekin johtui. Jouduin olemaan sairaalassa 3 päivää synnytyksen jälkeen ja sain 3 pussia lisäverta. Synnytyksen kesto oli 8 h, josta ponnistusvaihe 10 minuuttia, mutta loppupaikkailuissa meni jopa 6 tuntia. Oma ajantajuni oli täysin kateissa ja muistan kun vihdoin aloin tulla tajuihini, ihmetelleeni miksi on pimeää vaikka pitäisi olla päivä. Mini syntyi klo 16.45 16.4.2016, mutta perhehuoneeseen pääsimme vasta klo 23 jälkeen.
Onneksi kuitenkin kaikki tämä tapahtui minulle ja pikkuiseni on kunnossa. Nyt jo 3 vk + 4 päivää vanha ja niiin rakas<3
