Nyt kun ollaan palauduttu joulusta ja uusi vuosi on alkanut niin otan itseäni niskasta kiinni ja alan taas kirjoittelemaan enemmän. Tämä olkoon uuden vuoden lupaukseni. 

Ensimmäinen joulumme meni ihanasti. Tämähän oli ensimmäinen monessa mielessä, tietenkin eka Kiralle, mutta myös meille vanhempina, ensimmäinen kun olemme Nikon kanssa koko joulun yhdessä, sekä ensimmäinen joulu joka me järjestetään muille. 

Itsehän aloin suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, mutta kiirehän siinä tuli silti. Onneksi Nikolla alkoi loma jo torstaina, joten käytimme perjantain lopulliseen joulusiivoukseen, ruokien tekoon, sekä viime hetken shoppailuun. Huh oli kyllä ansaittua illalla istahtaa glögi kädessä sohvalle!

kuten kuvasta näkee meidän ”ei osteta paljoa lahjoja”-politiikka ei tuottanut tulosta tänäkään vuonna. (Kirahan istuu siis vain omien lahjojensa kanssa.)

Neitihän saikin sitten vaikka mitä lahjoja; bodyja, sukkiksia, jarrusukkia, Espritin neuleen, paitoja, legginssit, matkasängyn (kuulemma sais tulla yökylään), kävelytukiauton, Hello Kitty taaperokärryn, Easy Snackerin, Palikkalaatikon ja -tornin, pianon, marakassit, puuleluja ja palapelin, sekä toppa- ja villahaalarin.

Ilmeisesti on ollut kiltti? Tosin rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että mielenkiintoisimmat ja ehdottomasti parhaat lahjat, ei, eivät olleet paperit vaikka nekin pääsee top–listalle, vaan koirien purutikut. Kokoajan sai olla heittämässä kauemmaksi kun neiti päätti niiden kuuluvan hänellä ja ilmeisesti käskytti Pipankin tuomaan niitä alati itselleen. 

Vielä viimeiset vilkaukset josko tonttuja näkyisi.

Uusi vuosi vietettiin naapurissa Nikon veljen luona ihan rauhallisissa merkeissä. Ilotulitteita käytiin tietenkin katsomassa ja niitä tuijoteltiinkin ihan lumoutuneena.