Kuvia: Meren geometria y algo mas

Chile.

”Paljon, mutta nyt-hetki ensin. Väreinä tummansini, turkoosi, harmaa hiekka, valkoinen ja kiiltomusta.

Tummat, väkevät aallot kuljettavat vaahtohuntua harteillaan.

Rauhallinen, silti pakottavan voimallinen liike vasten vaarallisena kiiltäviä mustia kareja

joiden muoto ja luonto on hiiltä: murtuva, muuttuva.

Meri on aika. Mihin se koskee, on tila.”

 

”Tyynimeri.

Kylmä, kirkas, tumma

Valtavat linnut leijuen aivan liki sen pettävän pinnan

Ankarat kalliot korkeina kohtisuoraan

Pysähdys.”

 

Grenada.

”Meren geometria

Minkä muotoinen on meri?

Aaltojen terävät kolmikulmatko

vai vaahdon epäsymmetria 

Pisaran pyöreys

vai ikuisuuteen huuhtova verkko pinnalla

Syvyyden mitta

vai horisontin ääretön suora?”

 

”Ensikatsomalla

se velloo ja vyöryy

mahtipontisen riehakkaana, vahvava

kuin haastaen

 

Mutta katso sen pintaa

se on joko sininen tai harmaa

taivaan mukaan

sileä tai rypyssä

tuulen suuntaan

 

Meri on peili

Ja meri on hienonhieno silkkikangas

massa vettä voimien alaisena,

itsessään tahdoton

 

Tietääköhän meri itse asioiden oikean laidan?”

 

Venezuela.

” Venezuelan sohvataksit. Tää ei oo, mutta muista tämä pelko henkesi edestä. Kuski on nuorehko leuaton mies, jolla on suuri luomi kaulassa ja jonka mielesta jokainen edellä ajava auto on ohitettava.

Ihanan isot vaaleansiniset taivaat joka puolella, anyways. Valkoisia pilvenpaloja ja vihreitä kuhmuraisia vuoria. Värit vahvoja lähellä, haaleita kaukana. Horisontti udussa. Kun kaikille tulee nälkä, pysähdytään lounaalle. Töyssyjen kohdilla on joku myymässä vihreitä appelsiineja tai cashew-pähkinöitä. Tienvarressa kioskeja nimeltään Los Tres Hermanos. Tie vierellä, kuin ojassa, pieniä monivärisiä taloja. Aina välillä sotilaat pysäyttävät ja katsovat vakavina ikkunasta sisään. Vuoristoa ja rannikkoa, rantoja ja vihreää korkeutta. Ekaa kertaa sellainen fiilis että haluais vaan tonne luontoon asumaan.”

”Meri on jo illassa, aurinko alhaalla. Iltahämyyn on ihana herätä. Kuuntelen Varovasti nyt. Päänsärky vasemmalla takana mutta sekin sopii tähän tunnelmaan. Se ei ole liian kova ja jyskyttävä vaan aaltoileva.

Viileä tuuli, punervansävyinen ilma ja oranssinpunaiset bukaivillet. Aurinko vihreillä kukkuloilla, pehmeänä ja kohoilevana. Riippumaton luonnonvalko, vahva kangas ja suuret solmut. Katossa keikkuva, suuri kultainen joulupallo. Petrolinsininen, se katto. Egotripin selkeä, helppo musiikki. Suomen kieli.”