Pilvissä

Morjens!

Nyt aletaan olla ihan huipulla. Muutamassakin mielessä, sillä korkealla ollaan sekä merenpinnasta että reissun eräänlaisessa huippukohdassa. Syyskuusta lähtien oon tiennyt, että tänne tulee mun tieni viemään, ennemmin tai myöhemmin. Ja täällä sitä nyt pällistellään, maagisen Machu Picchun juurella. Huomisaamuna (tai no, klo 4 aamuyöllä…) meinaan nousta kyseisen vuoren huipulle eli niille raunioille. Kello tulee nyt yhdeksän, eli olisin fiksu, jos menisin äkkiä nukkumaan.

Olisin.

En nimittäin usko, että tulee tapahtumaan. Eka piti tulla hihkumaan ja puhkumaan blogiin yhden postauksen verran into-oloa ja onniodotusta, ja sit luulen että käyn heittämässä kierroksen tossa keskusaukiolla mun myytävien kanssa. Vähän tän keikan taloudellisia vahinkoja paikatakseni. (Eivät kelpuuttaneet mun varta vasten ostettua opiskelijakorttia, tuplahinnan laskelmoituun nähden pulitin, himpulanvimpulat)

 

Eniveis, pilvissä siis. Titicacalta me jatkettiin ranskalaispoju Alexin kanssa matkaa yksissä Cuscoon asti, josta mä hilpaisin tänne Aguas Calientesiin eli Machu Picchun juurelle tänään. Kivoja (ja laiskoja) päiviä (ja öitä, me valvottiin melkein joka yö pelaten Crusader´s King II… Mä olin Suur-Suomen kuningatar, juhuu!) Bolivian Achacachista Copacabanan ja Punon kautta Cuscoon siis! Tässäpä sama kuvina:

 

Mieletön vihreä järvi Achacachin kylän semi-lähistöllä, tunnin tuonne ajoi autolla ja sitten pari mokomaa lisää patikointia.

Tällä kertaa tarkoituksella ”väärin päin¨, makee kontrasti noiden tekstuurien kanssa musta.

Oli kivaa.

Ylhäällä, lähellä mistä lumi alkoi, oli tietyökone raivaamassa kiviä pois. Meinaavat kuulemma räjäyttää toisen noista lumihuippuvuorista, jotta saavat tehtyä tien vuorten toisella puolella olevaan kylään saakka. En oikein tiedä, mitä ajatella. Toisaalta inhoan ajatusta että tää kauneus tuhotaan edes joltain osin, toisaalta en asu itse kylässä jonne ei ole edes tietä. Ei oo varmaan kauhean kivaa sekään. Kuitenkin,

 

Vuorilla täysi hiljaisuus

 

kunnes jytkähtää kahdesti

vierausvaara

 

ääni, joka jää

kiertämään maisemaan

vuorten ja minun kalloni

seiniin

 

kaivaa käytävänsä 

harmaaseen massaan

sen rapistaen

 

ja huomenna 

kuu on kaatunut selälleen

 

Maisemia Achacachin näköalakukkulalta.

Kun me yritettiin jatkaa matkaa Copacabanaan Alexin kanssa, kävikin ilmi, että kaikki liikenne on poikki. La Pazin kuskit olivat lakossa, korottaakseen loppujen hintoja 50 centavoa eli noin 5 senttiä. Niimpä istuuduttiin kaikkine kamoinemme tienpuoleen odottelemaan, että mitäs nyt. Jonkun tunnin kuluttua tietä pitkin huristelikin auto, joka oli julistautunut taksiksi erikoistilanteen johdosta. Me ja muut odottavaiset änkeydyimme sisään, olikohan meitä kahdeksan sellaisessa pienessä henkilöautossa. Mä ja Alex nuorina ja vetreinä saatiin takakonttipaikat, ja meidän kamat (bomboineen) sidottiin köysillä katolle. 

Erinäisten kiemuroiden kautta sitten saavuimme Copacabanaan!

 

Ketsua ja suomi on salettiin jotain salaisia sukulaisia, koska näitä yhteisiä, yllättäviä sanoja löytyy tuon tuostakin lisää. Esimerkiksi vauva on myös ketsuaksi vauva (en tiedä, miten kirjoitetaan) ja sitten tämä totta. En tiedä mitä meinaa, mutta selvitetään!

Nannavälipalaa Cuscossa. Onks noi ananaskirsikoita vai mitä suomeksi?

 

Keskusaukion kultainen inkapäällikkö. Ma-kee.

 

Tuolla kadulla voi ostaa Aivan. Mitä. Tahansa. Tässäkin tyypillä oli vaaka, ja homman nimi oli että hän kertoo maksua vastaan painosi. Jee. Varsinkin kun kävelin ohi aina jotain jätskiä mussuttaen.

Tuo sateenkaarilippua muistuttava (no joo, eiks se oo ihan yks yhteen?) on tän mantereen alkuperäiskansojen yhteinen lippu. Sitäon näkynyt Boliviassa ja Perussa tosi paljon. Vieressä Perun lippu.

Cuscossa mä ja Alex asuttiin tosi mukavien hare krishnojen luona, ja eilisiltana meidät kutsuttiin heidän temppelilleen juhlimaan. Mä menin ajoissa auttamaan ruuanlaitossa ( oi nam mitä vegesafkaa! Mä tein empanadoja eli pasteijoita) ja illalla sit musisoitiin ja syötiin yhdessä. Mä haluan sellaset minisymbaalit!

Sitten niihin pilviin ja tähän päivään! Machu Picchu on seitsemän tunnin ajomatkan päässä Cuscosta, Valle Sagradossa eli Pyhässä laaksossa. 

 

Autolla tai bussilla pääsee kahden tunnin päähän Machulta, loppu pitää/saa kävellä tai tulla junalla. Joka on aivan ylihintainen, turisteille tarkoitettu tietty. Mä valitsin sattuneesta syystä kävellä niitä raiteita pitkin. Kau-nis-ta.

Iiiiiii, huomenna huomenna huomenna!!!!