Tekeekö asuinalueeni musta ”fiiniksen” Tukholmassa?

 

Mietin hetken otsikon muotoilua, miten menen sillä suoraan asiaan ilman, ettei kukaan ajattelisi mun tarvitsevan jäitä hattuuni. Siksi sanon heti, etten pidä itseäni yhtään parempana ihmisenä asuinalueeni takia.  Silti olen erittäin onnellinen, että Tukholman katastrofaalisesta asuntotilanteesta huolimatta meillä on näin hyvä asunto lähellä kaikkea ”innerstanissa”. Nautin elämästäni tällä alueella, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä oman itseni tai muiden määrittelemisen kanssa.  Tiedän myös sen, että olen itsekin sortunut heittämään vitsiä kuinka tässä finnenä/suomalaisena asutaan innerstanissa kun olen huomannut asian ihmetyttävän tai huvittavan muita. Parempi on ollut ottaa asia huumorilla.

En ymmärtänyt aluksi miksi ihmiset täällä usein kysyvät missä asut tai miksi se edes kiinnostaa, koska ei mua ainakaan uusia ihmisiä tavatessa välttämättä kiinnosta heti ensimmäisenä missä toinen asuu. Olin kuitenkin huomannut, että ihmiset sitä täällä Tukholmassa kysyvät ja olin vastannut kysymykseen useammin kuin muistan vastanneeni Göteborgissa.  Ajattelinkin aluksi kyselemisen liittyvän huonoon asuntotilanteeseen ja uskoin, että ihmisiä kiinnostaa miten on onnistunut saamaan asunnon Tukholmassa huonon asuntotilanteen takia.   Mutta sen takana olikin jotain muuta. 

Keväällä työhaastattelussa mun suomalaisuudesta ja Vasastanissa asumisesta alettiin heittää hyväntahtoista vitsiä. Haastattelun lopuksi juteltiin muista asioista ja kerroin ranskanbulldoggikuumeestani, joka oli tullut täällä asuessani.  Sydän oli alkanut lämmetä tuolle koirarodulle, koska niitä suloisia ranskiksia on näkynyt niin paljon katukuvassa. Tähän haastattelijat vastasivat, etteivät ole ranskanbulldoggeja nähneet ja heittivät vitsillä mahtaako niitä ”muotikoiria”  olla vain Vasastanissa. Siinä sitten naureskeltiin finnelle, joka asuu hyvällä alueella ja haluaa vielä muotikoiran. Vitsin heitto oli hyväntahtoista ja nauroin itsekin mukana. Silti mulle tuli olo, että mut leimattiin hienostuneeksi fiinikseksi. 

Työhaastattelun jälkeen ymmärsin ilmiön luettuani Ojalan (Yle, 2016) artikkelista ensimmäiset lauseet: ”Missä asut? Se on ensimmäinen kysymys, jonka tukholmalaiset usein kysyvät. Tukholmalaisten identiteetin määrittää usein kotiosoite.”  Jatkoin lukemista, tulin surulliseksi ja vähän vihaiseksikin.  Artikkelissa kerrotaan osan yläluokkaisen ruotsalaismiehen ystävistä katoavan asuinalueen vaihtuessa hienostoalueesta lähiöalueeseen ja kuinka lähiöalue on yläluokan lapselle symbolisesti epäonnistuminen.  

Olen kyllästynyt tähän kysymykseen, koska se tuntuu niin pinnalliselta ja epäreilulta. Täällä on kaupungin vuokra-asuntoihin pitkät jonot, viidestä kahteenkymmeneen vuoteen. Sen takia on vieläkin vaikeampi ymmärtää, miten asuinalue voi vaikuttaa toisen määrittelemiseen kun täällä usein muutetaan sinne mistä asunnon yksinkertaisesti saa. Ei ole varaa valita. Mutta silti se voi määrittää sua ihmisenä, miksi? 

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Oletteko törmänneet vastaavaan? 

 

<3:lla bansku 

PS.  Artikkelin voit lukea täältä:  http://yle.fi/uutiset/3-8812320. 

Kuva: Pixabay