Lasken päiviä jouluaattoon kuin lapsena ja niin meidän perheen aikuiset lapset myös käyttäytyvät jouluaattona..

Olen vähän kuin pikku lapsi tässä joulun odotuksessa. Ihan yhtä innoissani ja täpinöissäni. Niin paljon, että työkaverikin totesi mulle ”ihanaa, että oot noin innoissasi joulusta.” Heh, ero lapsuuteen taitaa olla vain se, etten odota kuumeisesti toivottuja joululahjoja, mieti tuleeko tänä vuonna se oikea pukki tai saanko puurosta kalasteltua mantelin.  Tai no, onhan se ihan kivaa ollut viime vuosinakin kilpailla sisarusten kanssa kuka sen mantelin vie.. 😀 

Se rauhallinen tunne, joka valtaa mun mielen ja kehon on kaikkein parasta.  Odotan sitä hetkeä kun istutaan yhdessä nauttimaan jouluruuasta perheen kesken ja luetaan jouluevankeliumi.  Silloin kaikki on siinä hetkessä läsnä. Se on aina niin rauhoittavaa eikä ole kiire mihinkään. Unohdin just, että viime jouluna joulupöydässä meininki oli ihan kuin 15 vuotta sitten oltaisiin odotettu joulupukkia.  Mun 20-vuotias veli odotti uutta pleikkariaan ”vähän” malttamattomana joulupöydässä. 😉

Meidän perheen lapset on aina jouluna LAITETTU syömään ennen joulupukin saapumista. Yleensä ruoka on syöty mahdollisimman nopeasti (luonnollisesti), mutta se harvemmin on nopeuttanut joulupukin tuloa, koska joulupukilla on kuulemma ollut muitakin kiireitä. Kun joulupukki on vihdoin tullut, niin lahjoja ei ole saanut tietenkään avata heti, vaan jokainen on vuoron perään avannut yhden lahjan. Niin, siinähän on aina kestänyt aika kauan, kun meidän perheessä lapsia on jo neljä ja siihen vielä serkut päälle.. Varmaan saatatte arvata, että seurauksena on ollut pientä vikinää ja vaikeita päätöksiä minkä lahjan sitä valitsisi seuraavaksi. 😀 

Viime vuosina joku meistä on saanut arpomalla joulupukinvuoron (kiitos serkkujen mahtavan idean), muuttunut yhtäkkiä pukiksi ja ilmestynyt sitten kun on halunnut. Kenellekään ei tietenkään saa sanoa, että tänä vuonna on itse joulupukki.  Ja tosiaan viime vuonna oli aika häslinki päällä, kun veljeni hiosti jokaista meistä, joko olisi aika mennä nurkan taakse pukeutumaan. Kukaan ei tietenkään ollut kuulevinaan näitä käskyjä. 😉 Onneksi pleikan paketti oli iso, ettei tarvinnut lähteä arvuuttelemaan minkä lahjan ensimmäisenä avaisi, vaan paketin suuruus kertoi vastauksen 😉 

… Ei ole sittenkään tainnut muuttua meno yhtään lapsuuden jouluista ;D

Ihanaa joulun odotusta…<3 

<3:lla bansku