Näistä asioista tiedän aloittaneeni oikeat opinnot

Poikaystävä on menettänyt hermonsa, koska minulla on kuulemma putkinäkö. Hän tarkoittaa, että näen maailman ainoastaan opiskeluiden kautta ja koulujutut tulevat ajatuksiini kaikkialla. Elämästäni on kuulemma tullut niin mustavalkoista ja opinnoistani löytyy vastaus ihan kaikkeen elämässä. Niin ja hän on myös asettanut rajoituksen sille, ettei opiskeluiden sisällöstä puhuta kuin 7-17 välisenä aikana arkisin. Eli silloin kun hän on aina töissä, jolloin minun on mahdotonta ikinä höpöttää näistä asioista…

Kertaakaan opintojen aloituksen jälkeen en ole kysynyt itseltäni mikä musta tulee isona. Vaikken ihan tarkalleen tiedä mitä tulen opintojen jälkeen tekemään, niin se ei haittaa yhtään.  Tuntuu, että nämä opinnot vievät minut varmasti vielä hyvien asioiden luokse. Tämä suunta on nyt oikea ja edessä on mahdollisuuksia. Eikä avoimia kysymyksiä tulevaisuudesta niinkuin aiemmin. Toisaalta tiedostan sen, että opiskelut eivät ole sama asia kuin työelämä ja etten ole tehnyt päivääkään alan töitä. Tällä hetkellä tämä aiankin tuntuu omalta ja enempää en voisi toivoa.

En pystynyt osallistumaan keskusteluun kuinka paljon menetän palkkatulojani opintojen aikana. Tätä tunnetta, että tekee oikeita asioita ja tulevaisuus tuntuu paljon paremmalta kiinnostavien asioiden parissa en voi verrata rahassa tai mitata siinä.

Edellinen tentti ei mennyt läpi ja se ei harmita. Sitä ajattelee vain, että seuraavalla kerralla osaan nämä asiat paremmin. Mielessä on vain koko ajan oma kehitys ja oma oppiminen. Ei läpipääsy tai numerot.

Viime viikolla opiskelijabileiden jälkeisenä päivänä menin kouluun, koska oli päästävä mielenkiintoiselle luennolle. Väsytti eikä ollut mikään maailman paras olo muutenkaan, mutta innostus ja kiinnostus voittivat.

Oon aina ollut luova ja ihmisiläheinen. Siksi moni onkin nähnyt mut esimerkiksi luovissa ammateissa. Ehkä joku jopa saattoi ajatella, etteivät liiketalouden opinnot ole tällaiselle persoonalle ne sopivammat. Koin opinnot silloin kuitenkin kiinnostaviksi ja sopiviksikin, mutta nykyiset opinnot tuntuvat erittäin sopivilta. Aiemmat opinnot kuitenkin saivat mut hakemaan tähän nykyiseen koulutukseen ja uskon näiden kahden tutkinnon täydentävän toisiaan hyvin. Se mikä on nyt muuttunut on se, että mulla on vahvempi tunne pystyväni käyttämään henkilökohtaisia ominaisuuksia vieläkin paremmin nyt ja tulevaisuudessa. Myös esimerkiksi sitä luovuutta tai ihmisläheisyyttä. Vaikken varsinaisesti ihmisläheisyyttä aina kaipaa, niin ainakin kaikki ihmisten tekemisiin liittyvä ja organisaatioihin liittyvä kiehtoo ja siihen saan nyt hyviä valmiuksia. Vaikea kuvailla, mutta ihan kuin asiat olisi jotenkin loksahtaneet vahingossa kohdalleen. Tavallaan olin niin lähellä näitä opintoja jo liiketalouden opinnoissa aina välillä, mutta kuitenkin niin kaukana. On joitain samoja asiakokonaisuuksia, mutta näkökulma niihin on nyt eri. Se on nyt se ihmisläheisempi ja jotenkin myös luovempi. Ehkä nämä molemmat tutkinnot on minulle se juttu yhdessä ja ehkä niiden kombo on enemmän minua. On ainakin enemmän näkökulmia. Ruotsiin muuttaessa pari vuotta sitten tämä koulutus oli mielessä, mutta en uskaltanut tehdä sitä siirtoa. Olin jotenkin epävarma ja ehkä vähän tyhmäkin, koska en osannut nähdä tämän koulutuksen tuomia mahdollisuuksia, joita näen nyt. Oli oikeastaan onni, etten päässyt ensimmäiseen vaihtoehtoon, vaan juuri tähän koulutukseen. Siten tämä lopulta tapahtui myös vähän vahingossa.

Jotenkin vain tunnen olevani siellä missä mun kuuluukin olla tällä hetkellä. Siellä missä pystyn kehittämään itseäni ja myös henkilökohtaisia ominaisuuksiani. Tällaista tunnetta ei ole ennen ollut ja se taitaa olla merkki siitä, että identiteettikriisi on selätetty. Tässä on hyvä näin ja tästä on hyvä jatkaa. :)

<3:lla Bansku