Heinäkuun alun hyvät jutut

Sain uusinnasta toiseksi parhaimman arvosanan eli ”mycket bran”.  Se oli ensimmäinen kiitettävä numero yliopistossa. Tentissä oli viisi tehtävää ja ensimmäiset kolme tehtävää meni lähes täydellisen oikein. Neljäs ihan okei ja viidennestä olin melko epävarma. Sen takia epäilin pääsinkö edes läpi, koska läpipääsyvaatimuksena on saada 50 prosenttia oikein jokaisesta tehtävästä. Voin sanoa, että alkoi vähän harmittaa, kun olin kirjoittanut 17 sivua ja homma tuntui kaatuvan yhteen kysymykseen. Ihan kuin olisi kirjoittanut kaikki sivut turhaan, jos yksi kysymys menee väärin. Heh, oikeasti ensimmäistä kertaa näin kynän lyhenevän mulla tentissä.. 😀

Polvivaurion takia vuoden liikkumattomuus on nyt virallisesti loppunut, koska oon uskaltautunut salille ja löytänyt polvellekin sopivia liikkeitä.  Oon käynyt salilla huimat neljä kertaa heinäkuussa. Tämä on ollut iso saavutus mulle, koska kynnys salilla käymiseen on ollut iso. Jumpassa käyminen on ollut paljon mielekkäämpää mulle, koska mun ei tarvitse ajatella mitä siellä teen. Toinen syy on, etten osaa käydä salilla enkä tehdä siellä yhtään mitään.  Nyt poikaystävä on opastanut salilla ja en voi tätä yhtälöä kovin helpoksi sanoa. Välillä ei edes puhuta samaa kieltä, koska  toisen on vaikea ymmärtää kokeneempana salikävijänä, ettei toinen ymmärrä oikeasti yhtään mitään, vaan pitää lähteä aivan alusta. Minun on taas vaikea ymmärtää, ettei kaikki onnistu ihan samalla tavalla kuin jumppaan mennessä. Kärsivällisyyttä vaaditaan myöskin, koska polven kanssa ei kannata lähteä riuhtomaan. Onneksi hankala alku on nyt takana ja polvikin varmasti vahvistuu, jos rasitus on oikea ja sopiva. 

Heinäkuun alun paras juttu oli ehdottomasti viikko sitten Suomesta saatu viesti, jossa kaverini ilmoitti tulevansa jo viikonloppuna poikaystävänsä kanssa käymään. Me ollaan tutustuttu lukiossa noin 9 vuotta sitten, kun lukioni teki yhteistyötä yhden Tarton lukion kanssa. Sen jälkeen ollaan pidetty muutamat tyttöjen viikonloput, hän on kyläillyt luonani Turussa ja Tampereella. Arvostan todella, että lukiossa meillä oli mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin projekteihin ja luoda tällaisia ystävyyssuhteita. Niistä onneksi muutamia on edelleen jäljellä, vaikka ei joka vuosi millään pysty tapaamaan. Tämä oli meillä myös ensimmäinen kerta, kun vietettiin pariskunnittain viikonloppua yhdessä. Silti monen vuoden jälkeen ja poikaystävien kanssa kaikki oli niin luontevaa ja rentouttavaa. Niin hyvä ja onnellinen mieli viikonlopun jälkeen. 

Eihän tuossa edes sade haitannut, kun olin niin iloinen saadessani tänne vieraita. 

Ihanaa heinäkuuta kaikille ja lomaa niille, joilla sitä on. :)

<3:lla Bansku